Jaksat vielä jonkin
aikaa, tätä paikkaa, näit ihmisii.
Pystymetsä ja laakeeta peltoo, maisema herättää jumalan pelkoo.
Täällä taivas roikkuu uhkaavana, päittemme yllä.
Oot nuori ja rauhaton sydän, kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään.
Kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä.
Pystymetsä ja laakeeta peltoo, maisema herättää jumalan pelkoo.
Täällä taivas roikkuu uhkaavana, päittemme yllä.
Oot nuori ja rauhaton sydän, kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään.
Kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä.
Huomasin yksi päivä,
että Jukka Pojan kappale Älä tyri nyt kuvaa aikas hyvin omia fiiliksiä tällä
hetkellä. Ja varmaan vähän useammankin vaihtarin?
Minulta kysyttiin tässä, että
miten päädyin juuri Meksikoon vaihtoon ja ajattelin sitten, että tähän
melko alkuun se olisi varmaan ihan hyvä selittää. Kaikki ei nimittäin mennyt
ihan kuin suunnittelin ja vettä vaan...
Aloitin soittelemisen
kaupungin Rotary-klubeihin heinäkuun (2011) aikana – ja monta puhelua soitinkin. Tässä
kaupungissa on neljä Rotary-klubia ja minä aioin tietenkin selvittää kaikkien
klubien mahdollisuuden lähettää vaihtoon :) Ja koska suoria puhelinnumeroita
klubien nuorisovaihtoasiamiehille ei ollut, niin soitin ensin klubin presidentille,
jolta tiedustelin asiaa ja he yleensä antoivat sitten osoitteen näille klubien
nv.asiamiehille Joille sitten soitin tietenkin heti perään. Loppujen lopuksi
kävin niin, että kaksi klubia neljästä vastaanottivat minun vapaamuotoisen
hakemukseni nuorisovaihtoon ja sanoivat järjestävänsä haastattelun (syksyllä
2011), yhdestä ei tiedetty, että ollaanko sieltä lähettämässä ketään vaihtoon
tänä vuonna ja neljänteen en tainnut saada puhelimella edes yhteyttä.
Ensimmäinen klubi, joka
järjesti haastattelun, niin sinne oli hakijoita kuusi, mikä oli ilmeisesti
melko paljon meidän kaupungilta. Tämän klubin kautta minua ei valittu vaihtoon
vaan minun kaverini. Siinä vaiheessa kun tulee sähköpostiin viesti, että sinua
ei ikävä kyllä ole valittu klubimme kautta vaihtoon, niin tuntuu että kaikki
kaatuu. Tässäkö se nyt oli? Mitä nyt? Tiesin, että edessä oli vielä yksi
haastattelu toisen klubin kautta, mutta tuntui siltä että mikään ei onnistu,
kun ei ensimmäisestä tärpännyt.
Toisen klubin
haastattelu tuli kuitenkin melko äkkiä enkä kerinnyt sitä juurikaan jännittää.
Tämä jälkimmäinen haastattelu ei ollut ollenkaan niin virallinen kuin aiempi!
Ensimmäisessä haastattelussa minä istuin pöydän toisella puolella ja neljä
ihmistä toisella puolella ja se oli melko jännittävää... Nyt minua vastassa
olikin vain yksi ihminen, joka melko leppoisasti kyseli niitä peruskysymyksiä,
mitä vaihtariksi hakeva voikin odottaa. (Miksi haluat vaihtariksi? Mitä jos käy
näin ja näin? jne.) JA PÄÄSIN!(No joo, olin ainut hakija, mut...) Ja se tunne!
Heti kun pääsin haastattelijan näkyvistä kadulle, niin olin yhtä naurua! Se on
sitä kivaa onnellisuutta, kun tekisi mieli ravistella itseään kuin koiraa, että
saisi purettua sen energian! (Tietääks kukaa? En ainakaan oo outo.) Soitin heti
äidille (pakko oli kertoo jollekin!) ja vaan nauroin puhelimeen :D Ja heti
bussilla kouluun enkä voinut olla hymyilemättä mielipuolen lailla bussissa, kun
se tunne ei vaan ollut loppuakseen. Kuka tarvii huumeita!!? (Ja tässä vaiheessa pystyin sitten olla ihan oikeasti onnellinen sen kaverinkin puolesta, joka vei paikan toisessa klubissa ;) )
Jaksaaks kukaan enää
lukea?
Seuraavaks piti
kuitenkin saada sen vuoden puolella käytyä lääkärissä ja hammaslääkärissä
(joista lääkärintodistukset) ja täytettyä hakupaperit, joihin kuului mm. kuvia
sekä kirje minulta ja minun vanhemmiltani. Myös maatoiveet ilmoitettiin, jotka
siis listattiin, että 1. 2. ja 3. No, minulla oli 1. Australia, 2. Yhdysvallat
ja 3. Ranska. Ja hakemus eteenpäin.
Helmikuussa sitten tuli
tietoa joillekin, että minne maahan pääsee – tai ei pääse. Ensin yhtenä iltana se minun kaverini soittaa (joka siis haki Rotareilta), että hänelle oli soitettu,
että hän ei päässyt mihinkään maatoiveistaan, joten hänen ”pitäisi”valita vaihtoehdoista: Kolumbia, Meksiko,
Brasilia tai Taiwan. Siinä vaiheessa minä ihmettelin puhelimeen, että mitä sinä
siellä harmittelet! Olet aina ihaillut Brasilisaa, joten sinne vaan!
(jonne hän myös lopulta päätyi J ) Mutta sitten se tunne, kun tajuaa, että sama
viesti on tullut omaan sähköpostiin... Olin aivan paniikissa! En halunnut
joutua raiskatuksi tai tulla ilman munuaisia takaisin Suomeen! Mietin kuitenkin
pari päivää kunnes soitin sitten Rotary-presidentille ja ilmoitin hakevani
Meksikoon J Ja päätös oli aivan oikea! En voi kuin olla
ajattelematta, että ehkä kohtalolla oli vaan näppinsä pelissä... Miettikää,
meen vuodeksi Meksikoon!
Onnea kovasti niille,
jotka pääsitte toivomaanne maahan! Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että
minulle ei olisi voinut paremmin käydä. Vastoinkäymisten kautta voittoon!
Oli kuulkaa tosi vaikee löytää kuvaa, joka olis edes lähellä mun tunteita, mut on tää ehkä jo lämpenee.. (http://www.relaxkids.com/21days/)





