Minulle ei ole mitään käsitystä, että minkälaiset kappaleet ovat tällä hetkellä hittejä siellä Suomen puolella, mutta olen aivan selvillä, että mitkä kappaleet soivat aivan varmasti joka kerta jokaisissa bileissä minne täällä vain menetkin. Ja ne kappaleet ovat mahtavia! Ajattelin siin jakaa tänne muutamia, jos niistä ei siellä päin vaikka ole kuultukaan. Ne nimittäin pistävät varpaat liikkeelle!

Ruta Tuxpan-Tajin

Viime viikonloppu meni siis taas Rotaryn järjestämässä ohjelmassa muiden vaihtareiden seurassa. Ja aina, kun näemme toisemme, meillä on tietysti todella hauskaa! Tällä kertaa pääohjelmana oli lauantaina osallistuminen Cumbre Tajiniin, joka on eräänlainen viikon pituinen festivaali Tajinissa, jonne tulee paljon porukkaa ympäri Meksikoa ja myös ulkomailta. Paikalle saadaan yleensä aina kuuluisia esiintyjiä ja tänä vuonna sieltä pystyi löytämään mm. sellaisia nimiä kuin Calvin Harris, Juanes, The Smashing Pumpkins, The Blind Melon, Regina Spekor, Pet Shop Boys ja paljon muita. Me kaikki vaihtarit kokoonnuimme yhteen Tuxpanissa, joka on kaupunki tunnin ajomatkan päässä Poza Ricasta ja sieltä sitten menimme lauantaiksi Tajiniin ja yöllä takaisin. Ensin kuitenkin:

Sabado 22/03/13

Saavuin Poza Rican bussiasemalla host-isäni kanssa aivan viime tippaan, joten sain saman tien nousta bussin kyytiin ja melkein heti lähdimmekin liikkeelle. Matka Tuxpaniin ei vienytkään kuin hiukkasen alle tunnin, joten en kerinnyt edes elokuvaa katsoa bussissa loppuun.

Bussiasemalta lähdettiin suoraan Holiday Inniin, jossa tulisimme viettämään koko päivän muiden vaihtareiden saavuttua. Olimme siellä ensimmäisiä muutaman muun vaihtarin kanssa ja muut alkoivat valua vasta myöhemmin paikalle, kun me olimme jo ottamassa aurinkoa siellä poltteessa.

Kulutimme siis aivan koko päivän ja yön siellä hotellin pihassa, joka oli vain meille varattu. Söimme lounasta, otimme aurinkoa, uimme uima-altaassa, söimme illallista (kuumia koiria ja hamppareita) ja kuuntelimme musiikkia. Siinä vaiheessa, kun brasilialaiset alkoivat laittaa omaa musiikkiaan ja pitämään omia bileitään, häivyimme me muut omille teillemme. Mm. Lulu, Pihla ja minä, menimme ulkopuolelle ottamaan kuvia Lulun ihanalla kameralla.

Mä olen niin onnelline, että tämä nainen on osa minun vuottani ♥

Ihana Izél Turkista ♥

Péter Unkarista. Mahtava tyyppi!

Ihanat Pihla ja Joanna

Itse olin koko päivän todella energinen ja myös onnellinen, koska näin taas pitkästä aikaa ihania ystäviäni. Sain myös järjestettyä niin, että yövyin koko reissun ajan Pihlan kanssa saman katon alla, tosin muutaman muun ei-niin-kivan – vaihtarin kanssa.

Muutamia kyllästymisen hetkiä lukuun ottamatta viikonlopun Ruta Tuxpan-Tajin alkoi todella mukavasti!


Sabado 23/03/13

Edellisen päivän myöhäinen aikataulu hieman vaikeutti lauantaiaamun nousua, kun piti nousta jo kello kuudelta aamulla, mutta onneksi aamuheräämiset ovat helpompia silloin, kun sitä ei tarvitse tehdä yksin ja tietää, että edessä on jotain kivaa!

Heräsimme, söimme aamupalaa ja pakkasimme tarvittavat tavarat edessä olevaan pitkään päivään Cumbre Tajinissa. Kaikki meni ihan putkeen meidän viikonlopun host-äitiä lukuun ottamatta. Hän nimittäin oli jostain saanut päähänsä, että Cumbreen ei voisi mennä shortseissa. Siis täh? Kuka hullu nyt heiluisi koko päivän pitkissä lahkeissa, kun lämpötila aivan varmasti nousisi hurjiin lukemiin, eikä ilmastointia missään (vaikka niitä hullujakin löytyi siellä 45–48 asteessa)? Olimme jo alistuneet siihen, että meidän pitäisi laittaa kaikki yllemme eräät heijastimen oranssit t-paidat, että emme hukkuisi toisistamme, joten emme suostuneet vielä paahtumaan kuumuudessa. Otimme siis vaihtamista varten minun reppuuni myös shortsit, jotka vaihdoimme sitten tilaisuuden tullen farkkujen tilalle.

Quesadillojen jälkeen menimme busseille ja aloitimme puolentoista tunnin matkan Tajiniin. Matkan aikana lähinnä nukuimme, mutta sitä ennen keksimme hiukan mukavoittaa oloamme niissä annetuissa t-paidoissa. Revimme kaula-aukkoja löysemmiksi ja ratkoimme saumoja niin, että näyttivät paljon paremmilta. Vielä hihat kun käärimme ylös, niin olimme oikein tyylikkäitä! :D

Saavuimme konserttialueen porteille ennen aukeamista, joten jouduimme odottelemaan reilu puoli tuntia ison ihmismassan kanssa. Kuten jo olin arvannut, oli siellä farkuissa aivan tuskastuttavan kuuma. Rotary-vastaavat etsivät meille varjoalueen, jossa pystyimme odottelemaan hieman mukavammissa tunnelmissa. Kävimme Pihlan kanssa myös ostamassa kylmää ananasmehua ja minä joinkin oman litran kokoisen mukini melkein putkeen.

Kello yhdeltätoista pääsimme sisään ja Pihlan kanssa suuntasimme suoraan vessaan vaihtamaan farkut shortseihin. Olo parani huomattavasti ja olimme valmiita aloittamaan päivän seikkailut!

Alkupäivä meni lähinnä siinä, että kiertelimme paikkoja. Meidän ei tarvinnut pysähtyä paikallamme kuin viideksi minuutiksi juomaan, kun jo kolme kertaa tuli ihmisiä puhumaan meille tai pyytämään kuvia.

Jatkoimme kiertelyä ja kiersimme mm. paikan ”ostoskeskuksen”, joka oli täynnä pieniä kojuja.

Jossain vaiheessa, kun istuimme alas nurmikolle ja minä kaivoin esiin videokamerani, alkoi yhtäkkiä tapahtua hauskoja asioita! Monet känniläiset tulivat puhumaan meille, saimme tehdä pari haastattelua (koko illan haastattelusaldo oli 5, joista 2 tapahtui suorana; yksi televisioon ja yksi radioon).

Minulla oli niin hauskaa! Varsinkin illalla, kun kiertelimme Pihlan kanssa kahden kesken alueella, niin meillä oli aivan huikeaa. Todella moni ihminen halusi ottaa kuvan meidän kanssamme ja ihan vain kävellessä saimme tuntea olomme julkkiksiksi, kun ihmiset tuijottivat ja ottivat ihan noin vain kuvia.

Yöllä, kun kaikki muut olivat katsomassa konserttia, minä kävelin Pihlan kanssa iloisina ja äänekkäinä.

Illalla, puolen yön aikaan, kun konsertti vielä jatkui, alkoi väsymys jo painaa ja koko päivän kävely särkeä jalkapohjia. Etsimme Pihlan kanssa penkit, jonne istua ja nojasimme toisiimme, jotta pystyimme ummistamaan silmämme ja odottamaan konsertin loppua. Emme tietenkään siinäkään saaneet olla rauhassa, kun joku nainen tuli ottamaan meistä kuvia ja jotkut äijät tulivat puhumaan meille. Molemmilla kerroilla eräs Rotary-mamma joutui tulla keskeyttämään tilanteet todella nolosti.

Konsertti loppui vasta joskus kahden aikaan aamuyöstä ja olin siinä vaiheessa aivan unessa. Jouduimme vielä kävelemään pitkän matkaa bussille aivan autotien vieressä, kunnes viimeinkin pääsimme istumaan. Bussista sammutettiin onneksi valot, että kaikki pystyivät nukkumaan edes sen tunnin ajan Tuxpaniin ajettaessa.

Perille saavuttua lähdimme taksilla talolle, jossa kävimme vielä suihkussa ennen nukkumaan menoa. Nukahtamisessa ei onneksi ollut ongelmia, vaikka hieman pelottikin seuraavan aamun aikainen herätys.

Domingo 24/03/13

Sunnuntaina ei tullut tehtyä paljon mitään muuta kuin tummennettua ihonväriä entisestään.
Vielä herätessä taisi kaikilla vaihtareilla olla usko, että menemme rannalle, mutta lopulta saavuimmekin joen rannalle (noh, rantahan sekin), jossa meitä odotta muutama vene/lautta. Nousimme sellaisen kyytiin ja sillä me sitten ajelimmekin joessa parisen tuntia auringon alla ruskettuen.

Lopulta rantauduimme ja menimme erään hotellin pihaan, jossa emme sitten muuta tehneetkään kuin odottelimme ruoan tarjoilua. Söimme ja sen jälkeen Veracruzissa asuvat ja muut kaukaa tulleet alkoivat jo häipyä paikalta. Minä jäin paikalle viimeisten joukossa tylsistymään. Ennen minun bussini lähtöä menimme vielä Marylen talolle, jossa olin siis asunut koko viikonlopun, ja otin pienet torkut. Lopulta bussiasemalla ja kohti Poza Ricaa.

Matka meni jälleen nopeasti, mutta jouduin odottelemaan vielä tovin ennen kuin perheeni saapui minua vastaan. Kerkesin juuri nousta autoon, kun minulle kerrottiin, että ottaisimme suunnan kohti Tajinia. Menimme katsomaan erästä valoshowta pyramideille, joka meiltä vaihtareilta jäi näkemättä.

Minä olin jo valmiiksi todella väsynyt, joten kun valoshow viimein loppui ja me suuntasimme kotiin, en tehnyt muuta kuin raahauduin sänkyyn ja nukahdin saman tien.

On kuitenkin joka kerta Rotary-reissulta ihana huomata, miten nykyisin uuden perheen kanssa on aina ihan erilaista palata niiltä retkiltä. Minusta on ihana palata kotiin, koska siellä on aina vastassa oikea koti ja perhe! On se ihmeellistä, miten asiat ovat muuttuneet perheeni vaihduttua...

Naapurit tulivat kylään

20/03/13 keskiviikko

Koulupäivä meni kyllä itseltäni täysin nukkuessa. Edellisenä päivänä palattiin taas melko myöhään kotiin, koska kävimme läheisessä kylässä katsomassa toista paraatia, johon host-siskon piti jälleen osallistua. Se oli jo toinen yö putkeen vähillä yöunilla, jonka kyllä huomasin sitten koulussa. Taisi mennä melkein kolme oppituntia nukkuessa pulpetin päällä unoformun takki tyynyksi taiteltuna. Millaistahan raporttia se minun "ex-host-sisko" lähettää minun ex-perheelleni. :D
Koulupäivän jälkeen en tehnytkään muuta kuin söin ja menin pitkälleni omaan sänkyyn.

Nukuin siihen saakka, kunnes minut tultiin herättelemään, että laittautusin valmiiksi, kun mennään vastaanottamaan vieraat. Ruotsalainen ryhmä nimittäin saapuisi Poza Ricaan.

Viisihenkinen ryhmä ruotsalaisia, 25-30 vuotiaita, opiskelijoita saapui jonkin aikaa sitten Meksikoon ja he tulisivat viettämään pari viikkoa tässä Veracruzin piirissä tutustumalla meksikolaiseen kulttuuriin kiertämällä eri paikkoja. Täällä Poza Ricassa he tulevat ilmeisesti viettämään noin viisi päivää. Heidät majoitetaan Rotary-klubin jäsenien koteihin ja yksi heistä, Karl?, tulee yöpymään minun kotonani. Tätä varten minut siirrettiinkiin pariksi yöksi minun nuoremman host-siskoni, Biancan, huoneeseen, jossa onkin kaksi sänkyä.

Lähdettiin kello kuudeksi erään hotellin ravintolaan/kahvioon, jonka pienet tilat oli varattu Rotaryn kokoontumiselle/ruotsalaisten vastaanottamiselle. Paikalle saapui myös pari Cinthyan "tuttua", jotka tulisivat tekemään haastattelua Rotaryn toiminnasta etc.

Koska ruotsalaisten ryhmä saapui myöhästyi, teimme haastattelun ilman heitä. Cinthya oli kyllä maininnut kotona, että jonkinlainen haastattelu tultaisiin tekemään, mutta ei sitten maininnut, että minunkin kuuluu osallistua siihen! Ensimmäinen haastattelu tehtiin niin, että olimme kaikki Rotaryn jäsenet pöydän ääressä ja aikuiset puhuivat Rotaryn toiminnasta ja minä sain sanoa pari kommenttia vaihto-oppilasvuodesta (todella mukavasti punastellen. Toivottavasti heillä on konstinsa häivyttää se kuvasta)
Seuraava haastattelu tehtiinkin sitten vain ja ainoastaan minusta. Haastaattelija, joka oli siis ihan pari vuotta minua vanhempi nuori likka, kyseli minulta kysymyksiä ja minä sitten vastailin (jälleen kivasti punastellen).

Miten minulla on vähän sellainen vaikutelma, että tämä minun julkkiksen ura ei lähde liikkeelle kovin kauniisti. Ensin minusta otetaan "mallikuvia", kun minun hiukseni ovat lähinnä yksi rasvainen rätti päässä. Toisella kerralla minua aletaan haastatella, kun naama on aivan naturaalina ja punaisena hohtavana vain ripsivärit maalattuina ripsiin. Tästä lähin pitää ilmeisesti aina varautua siihen, että minun naamani saattaa tulla julkiseen esitykseen juuri sellaisenaan, kun lähden talosta ulos.
Paraativaunuun olin kyllä laittautunut, mutta siellä nekin maalit mitä naamassa oli taisivat valua lattialle hikoilemisen seurauksena. Ja olin sitten lähellä pyörtyä. Onko tämä merkki ettei kannata yrittää päästä seuraavaksi Tuksuksi?

Kun ruotsalaiset sitten vihdoin saapuivat paikalle he tietenkin ensin esittelivät itsensä ja blablabla ja lopulta käytiin herkullisen illallisen kimppuun! Saimme kaikkia ihania meksikolaisia herkkuja (joita minä aion opetella valmistamaan). Söimme ja rupattelimme sitten sinne puoleen yöhön asti ja lopulta aloimme kaikki valua omiin koteihimme. Karl meidän mukanamme.

Jälleen kerran minä sain todeta olevani niin onnellinen, että olin saanut vaihdettua perhettä! Näin minun ex-perheeni tuolla Rotary-illallisella ja he olivat se ainut pieni ryhmä, jotka pysyttelivät erillään muista eivätkä puhuneet muille. Ja oikein tunsin minun ex-äitini katseen selässäni, kun puhuin host-siskoni kanssa kahden lomaviikon suunnitelmista; pura fiestaa! Myrtsi nainen, leikatulla nenällään!, porasi katseensa minun selkääni :D Mutta ei haittaa! On niin helppoo olla onnellinen..!

18. maaliskuuta

18. päivä juhlitaan Meksikossa niissä kaipungeissa, joista löytyy maaöljyä ja Poza Ricahan on yksi näistä kaupungeista. (Poza Rica nimenomaan rikastui ja alkoi kasvaa kaupunkina maaöljyn löytymisen jälkeen) Viime maanantai oli siis koko kaupungilla vapaapäivä ja iltapäivällä/illalla kaupungissa järjestettiin karnevaali/paraati. Pari suurta katua katkaistiin, että ihmiset pääsivät katsomaan koristeltujen ja musiikkia soittavien vaunujen menoa.

Koska minun host-siskoni on Imagen Hola Veracruz, oli hänen työnään nousta yhteen näistä vaunuista ja hän sitten kysyi minulta, että haluaisinko liittyä seuraan. Mikäs siinä! Uusi kokemus taas tiedossa :D

Minulle oli sanottu, että laittaisin päälleni farkut ja paikan päältä saisin sitten jonkun mainos-puseron. Menin siis sellaisissa kuteissa, kun oli sanottu, mutta ei tarvinnut edes ulos astua, kun tiesin, että en ihan helpolla siitä päivästä selviäisi. Oli aivan järkyttävän kuuma päivä ja minun pitäisi heilua pitkissä lahkeissa! No, ei siinä auttanut.
Lähdettiin host-äidin ja siskon (host-isä oli töissä) kanssa taksilla Cinthyan luo, joka oli jo mennyt aikaisemmin meikattavaksi iltaa varten. Odottelin, että hänet ja muut tytöt meikattiin, he pukeutuivat ja pistivät kruunut päihinsä ja menoksi.

Meidän vaunu ei ollut kovin suuri, mutta ihmisiä oli paljon! Moni oli nimittäin kustunut juuri ystäviään tähän vaunuun tanssimaan ja heittelemään karkkeja yleisölle. Noustiin kuitenkin vaunuun ja alettiin odotella, että lähdettäisiin liikkeelle. Kello taisi olla tässä vaiheessa jotain 6-7pm luokkaa.
Hetken päästä tuli mm. host-siskolleni ilmoitus, että hänen pitäisi ottaa mekko pois ja vaihtaa tavallsiiin vaatteisiin, koska pitkät juhlamekot eivät näyttäneet hyvältä, kun kaikki muut "ulkopuoliset" heiluivat normaaleissa vaatteissa.

Pikkuhiljaa lähdettiin sitten vaunun kanssa liikkeelle ja mitä pidemmälle päästiin ja mitä enemmän ihmisiä oli kadunvarrella, sitä parempi fiilis! Oli todella hauskaa tanssia ja kannustaa ihmisiä tanssimaan mukana, jos vain unohdetaan se järkyttävä kuumuus siellä ihmismassan keskellä.

Minulla oli siis todella hauskaa - aina sinne hieman yli puoliväliin asti.

Ennen matkaan lähtöä vaunuun tuotiin monta vesipulloa kyydisäs oleville, mutta ne hupenivat todella äkkiä, joten juotavaa ei ollut saatavilla. Olin siis syönyt monta tuntia sitten ja juomisestakin taisi olla pari tuntia, joten yhtäkkiä minulle iski paha heikotus. Oli pakko sanoa host-siskolle, että nyt on tosi kyseessä ja tarvitsen vettä.
Sisko auttoikin minut heti istumaan ja lähti itse metsästämään minulle juotavaa. Ennen kuin hän sai vettä minulle vettä hankittua, minun oloni vain paheni. Kohta moni ympärilläkin oleva huomasi, että kaikki ei ollut hyvin, koska minulla silmissä sumeni ja taisin heilua aika pahasti siinä istualtani. Itse pelkäsin vain, että oksentaisin siihen ihmisten jalkoihin.
Kohta minun pelastava enkelini tuli kuitenkin puolentoista litran vesipullon kanssa, joka hupenikin vauhdilla. Olo parani jo huomattavasti, vaikka välillä heittikin huonompaan suuntaan. Vaihdoin paikan vaunussa sellaiseen, että sain paremmin happea ja metsästin lattialle pudonneen tikkarin suuhuni, että saisin verensokerin nostettua.
Harmittaa kyllä, että loppuaika menikin ihan vaunun perällä oloa parannellessa, enkä pystynyt yhtään bilettämään muiden mukana. Taisin yleisöllekin lähinnä näyttää siltä, että olin aineissa, kun en edes hymyä saanut juuri nostettua.

Meidän osalta kulkue loppui jossain siinä klo 11pm aikoihin ja siinä vaiheessa minulla oli jo hyvä olo. Laskeuduttiin siskon kanssa vaunusta ja mentiin kadulle odottamaan perheen saapumista. Kohta he jo tulivatkin ja menimme yhdessä syömään kadulle ihania tacoja al pastor ♥ (Liian pitkä aika, kun olen niitä syönyt)
Kotona kävin vielä pikasuihkussa ja lopulta todella uupuneena nukkumaan. Yö meni kuitenkin melko levottomasti, kun olin samaan aikaan hereillä, mutta kuitenkin näin unia.

Itse en saanut otettua illan aikana yhtään valokuvaa, koska olen hukannut kamerani laturin... Videokamera oli kyllä mukana, mutta joku sitten päätti siirtää minun laukkuni liian kauas enkä viitsinyt lähteä sitä ihmisten keskeltä liikkuvassa vaunussa metsästämään. Bongasin Facebookista kuitenkin muutamia kuvia, että saatte hieman käsitystä. Toivottavasti kukaan ei haasta minua oikeuteen näiden kuvien esittelystä. Löytyivät Facebookin ryhmästä I love Poza Rica.

Ja mekäläinenhän särki tietenkin paljon sydämiä sieltä vaunun kyydistä ♥

http://blazersandpins.tumblr.com/

Kiitos Elina vinkistä tähän ihanaan sivuun!

When the teacher makes you write notes

When you focus on understanding conversations and pay no attention to your appearance

When your host parents leave you home alone

Thinking in two different languages

When you realize that you have to go back home

Sabado 16/03

Mitä tapahtui perjantaina? En enää muista, mutta lauantaina kuitenkin nukuin ihan mukavasti pidempää. Tarkoitus oli pitää kaveriin yhteyttä Skypellä, mutta se sitten jäi tekemättä, kun lähdettiikinkin perheen kanssa  talosta jo puolen päivän aikaan aamupalan jälkeen.
Luulin, että menisimme vain viemään host-siskon hänen valokuvaussessioonsa erääseen puutarhaan ja sieltä saapuisimme melko ajoissa, minulla olisi mukavasti aikaa katsella vielä televisiota kotona ja laittautua rauhassa myöhemmin illan bileisiin, mutta asiathan eivät ikinä mene niin kuin meikäläinen olettaa :D
Lähdimme koko perheen kanssa paikan päälle, jossa siskon kuvat tulisi otettua. Valokuvaussessio toteutettiin eräälle Poza Ricassa olevalle vaateliikkeelle ja kuvat ilmestyisivät jossakin katalogissa tj. Tarkoitus oli, että kuvia otettaisiin minun host-siskostani ja eräästä toisesta tytöstä, mutta lopputuloshan oli sitten se, että meikäläinenkin joutui sen kameran väärälle puolelle...
Minä en ole ikinä viihtynyt kuvattavan olemisena ja siskonkin kanssa, kun joskus yritettiin jonkinlaisia kuvia saada aikaiseksi niin yleensä se menee minun puoleltani nauramiseksi. Mites sitten, kun minut pistetään kahden kauniin meksikolaisen viereen ja pyydetään saada aikaieksi oikeasti hyviä kuvia. Ja minä kun olin juuri päättänyt, että jätän sen hiusten pesemisen myöhemmäksi juuri ennen illan ohjelmaa ennen. Jeps..
Paikalla ei ollut kuitenkaan paljoa porukkaa ja ne pari jätkää jotka siellä olivat niin olivat todella mukavia ja auttavaisia, joten ei turhaan tarvinnut stressailla. Lähinnä stressasin se ensimmäisen mekon lyhyttä helmaa ja pidin huolta, ettei paljastanut liikaa...

Kuvaussession jälkeen menimme syömään sushia, jonka jälkeen käytiin vielä hieman ostoksilla ja vihdoin kotiin valmistautumaan illan juhliin.
Minut oli kutsuttu jonkun koululaiseni synymäpäiväjuhliin ja vein mukanani siskoni. En koko illan aikana saanut selville, että kenen ne juhlta olivat, joten jäivät onnittelutkin sanomatta. Oli kuitenkin jälleen todella mukavaa ja tuli tavattua uusia ihmisiä :)

Domingo 17/03

Tämä päivä meni ihan sukuloidessa. Puolen päivän aikoihin mentiin serkkujen kotiin, jonne tuli sitten vielä enemmän serkkuja. Siellä sitten syötiin, leivottiin ja katsottiin elokuvia koko päivä. Palattiin tuossa pari tuntia sitten klo 9 aikoihin. Huomenna vuorossa Poza Ricassa paraati, jota taidan katsella yhden vaunun kyydistä kaupunkilaisia palloilla pommittaen :)

Hellou ihmiset!

Minun oli kyllä tarkoitus kirjoittaa tuossa jokusen aikaa sitten ihan vain päivitelläkseni kuulumisia, mutta kun tämä vaihto-oppilaan elämä nyt vain on niin rankkaa ja kiireistä niin ei aikaa sitten löynyt :D

Minä en oikein itse enää osaa ajatella, että millaisista asioista siellä päin haluttaisiin kuulla. Kuvapainotteisia kertomuksia kun en oikein voi laitella, kun niin laiska olen sitä kameraa raahaamaan niin pitää vain tyytyä kirjoittelemaan romaaneja. En kyllä usko, että kukaan niitä jaksaa lukea. Hieman kuitenkin kuluneista päivistäni.
Mistä siis aloittaisin?

•  Koulunkäynti on siirtynyt siihen, että aina, jos vähänkään väsyttää, niin minä pistän pääni mukavaan asentoon pulpetin päälle, laitan kuulokkeet korville ja ummistan silmäni ja mieleni meneillä olevasta oppitunnista. Opettajat eivät tähän sano mitään. Kyllä minä tietenkin hieman tarkkailen aluksi, että mihin suuntaan oppitunti on menossa tai että kuka opettaja on kyseessä.
• Yksi päivä minun oli vihdoin tarkoitus mennä kaverini kanssa kuntosalille koulun jälkeen. Menin siis suoraan koulusta hänen kotiinsa, söimme siellä ja menimme hieman lepäämään. Seuraavaksi tajuan, että herään ja kello on jo viisi iltapäivällä ja maha edelleen aivan ähky (ja voi olla, että se laiskuus hieman iski). Jatkamme siis hieman rennommalla otteella televisiota katsellen ja palaan kotiin vasta yhdeksän aikaan.
• Yksi ihana asia on se, että kotiin palaaminen on aina yhtä ihanaa ♥ Eikö teistäkin olisi ihanaa, jos autoon istuessasi sinä saisit vastaan ihana sisko-kuoron, jotka laulaisivat täydestä sydämestä ihastuttavia meksikolaisia rakkauslauluja suoraan sinulle ♥ (Ja seuraavaksi iltapalaksi syömään tacos dorados)
• Yksi ihana ihminen koulusta opetti minua tekemään rannerenkaita ja nyt osaan tehdä jo kahden laisia :) Pitääkin kohta mennä ostamaan lisää lankaa!
• Hieman surullisempiakin hetkiä on koettu, kun minun perheelleni tuli tietoa seuraavasta kaupunkiin tulevasta vaihto-oppilaasta. Veti mielen hieman surulliseski, kun ajatteli, että seuraavaa opiskelijaa jo pukkaa, kun itse vielä paikalla, mikä tarkoittaa oman ajan nopeaa häviämistä...
• Lähdin myös elokuviin yhden tytön ja hänen perheensä kanssa yksi ilta. Nämä treffit oli kuitenkin sovittu ihan kuin lapsi olisin, koska tytön äiti soitti minun kotiini minun host-äidilleni ja kysyi, että jos Jasmin voisi mennä ulos hänen tyttönsä kanssa. Loppujen lopuksi tytön äiti taisi olla enemmän innoissaan kuin itse tyttö. Onhan se niin jännää, kun saa esitellä kaikille tutuilleen vaihto-oppilasta Suomesta! Kustuivat minut myös syömään, mutta en kyllä ihan tiedä. Kutsun nimittäin esitti äiti.
• Yksi viikonloppu tuli vietettyä ihan viereisessä kaupungissa(tai enemmänkin kylässä), Papantlassa, jossa siskon piti käydä edustamassa Imagen de Hola Veracruzina. 
• Sain ostettua itselleni jo paluuliput Suomeen :'( Tämä tyttö palaa yhdessä ystävänsä kanssa Suomeen 2. heinäkuuta aamuyöstä. Matka alkaa täällä 30. kesäkuuta iltapäivällä Veracruzin lentokentältä.
• Tuli katsottua yksi hyvä espanjalainen elokuva siskojen kanssa ja meikäläinen aikookin Eurooppaan palattua suunnata halpalennolla sitten Espanjaa, että terve!
• Kävin myös ensimmäistä kertaa siskon kanssa keskustassa shoppailemassa, mutta sillä kertaa reissulta ei tarttunut mukaan kuin sandaalit, meikkejä ja yksi suloinen mekko, jota odotan, että pääsen käyttämään :) 
• Kävin siskon kanssa katsomassa "muotimessua"? Paikalla erilaiset liikkeet mainostivat omia mallistojaan ja illan päätteeksi paikalla pidettiin myös kauneus- ja komeuskilpailu.

Sisko oli edustamassa yhtä putiikkia sen vaatteissa mm. Fannyn kanssa.

Kauneus-/komeuskilpailua ei meinannut oikein kannustusjoukkojen takaa nähdä.

• Viime perjantaina iltaohjelman järjesti minun sisko ja menimme häne kaverinsa kotiin, jotta järjestimme omat yksityiset "bileemme" :D Aika kului ihan rattoisasti niin, että palattiin kotiin vasta klo 2am ja nukkumaan meneminenkin venyi siitä, kun piti vielä laittaa tavarat valmiiksi seuraavan päivä reissua varten.

Tämä kuva on ihan loppuillasta, kun porukka oli vähentynyt vain meihin. Kukahan tämän kuvan muuten otti..? Illan kuvasaldo oli kuitenkin niin kauhee minun osaltani, että enempää en kehtaa julkaista xD

• Menin siis viime viikonloppuna Veracruziin, jossa järjestettiin piirin yhteinen aamiais-kokoontuminen. Sinällään aika tylsää, mutta näinpähän muut vaihtarit ja söin ison annoksen cacahuate nieveä :D

Nämä kuvat aamiaiselta eivät ole minun kamerastani vaan oikeudet kuuluvat Lululle :)

Tänään maanantaina en mennyt kouluun :) Host-isä vain sanoi, että jää kotiin jos väsyttää viikonlopun jäljiltä. No, ei siinä nyt kauheasti tarvinnut miettiä vaihtoehtoja. Huomenna taas kouluun näkemään luokkatovereita ja vihdoinkin sinne kuntosalille kuolemaan pitkän urheilutauon jälkeen!