Joulu tuli, joulu meni...

... ja nyt odotellaan vuotta 2013.

Moni vaihto-oppilas sanoo, että joulun aika on (ainakin yhtä) pahinta aikaa vaihto-oppilasvuodessa. Se on monelle ensimmäinen joulu ilman omaa perhettä ja vielä hyvin kaukana perheestä. Asiaa ei välttämättä edes helpota se, että tuleeko hyvin vai huonosti toimeen isäntäperheensä kanssa.

Minulla meni täysin kivuttomasi aika ennen jouluaattoa. En tuntenut yhtään joulufiilistä, joten en myöskään tuntenut jääväni mistään paitsi. Eihän edes voinut olla joulu; ulkona yli 20 astetta lämmintä niin, että varjoa piti hakea palmupuun alta..! Luulin siis, että jouluaattokin menisi siinä missä mikä tahansa päivä. Vielä päivää ennen jouluaattoa heiluin host-perheeni kanssa kaupassa, kun he ostelivat vielä viimetippaan vaatteita aatolle. Siellä taisi olla koko kaupunki samaan aikaan...
Omaksi yllätykseksi heräsinkin jouluaattona heti hyvin surullisena ja huomaamattani aloin selostaa mielessäni Suomen jouluaattoperinteitä espanjaksi... Ei siinä muu auttanut kuin kammeta itsensä ylös sängystä! Olihan sentään jouluaatto. Joulukalenteri sen todisti :)

Kotiin joulukoristeet olivat ilmestyneet sillä aikaa, kun itse olin Ruta Mayalla.

Herättyäni puin siis vaatteet, petasin sängyn + tein kaikenlaisia aamutoimia samalla kuunnellen, että milloina aloitettaisiin syömään aamupalaa.
Jossain vaiheessa kuitenkin kuulin, että ovi kävi. Joku lähti ja lisäksi joku oli jo alakerrassa ilmeisesti syömässä. Selevä.. Täällä ei siis syödäkään jouluaaton aamupalaa yhdessä. Menin siis itse alakertaan(joka oli jo siinä vaiheessa tyhjä) ja vedin (jälleen kerran) joitain sokerimuroja nassuun.
Jossain vaiheessa minulle tultiin sanomaan, että valmis pitäisi olla klo 19, kun mentäisiin tekemään lahjojen vaihto ja sen jälkeen lähdettäisiin syömään. Kaikki muut suuntasivat vielä asioille ja minä jäin kotiin istumaan Facebookin ääressä.

Tässä vaiheessa olin surullinen. Juttelin Facebookin välityksellä kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa ja yritin kohentaa mielialaani. Olihan tämä vain yksi ja ainoa joulu Meksikossa. Suomalaisia jouluja tulisi vielä monia. Ja tätä hoin uudestaan ja uudestaan. Samalla olin paineissa, että mitä tekisin, kun sain kutsun toiselta perheeltä viettää joulu heidän kanssa. Miten sellaista nyt saisi selitettyä hienovaraisesti: Joo, sori, en vietäkkään joulua teidän kanssa, vaikka ootte mun "perhe". Onneksi asia järjestyi niin, että vietin jouluaaton host-perheeni kanssa ja joulupäivän sitten toisen perheen kanssa :)

Puolenpäivän jälkeen (klo 14?) tuotiin kotiin ruokaa, syötiin ja alettiin pikkuhiljaa valmistautua iltaa varten. Minulla oli kamalia paineita mekon kanssa! :D Itseltä ei löytynyt sopivaa pitää juhlamekkoa tilaisuutta varten (en tainnut vielä selittää, että olimme menossa viettämään joulua yhdelle hotellille?), joten lainasin mekkoa Saksassa olevalta host-siskolta. Ensin luulin, että minun pitää pukeutua Barbieksi, sitten disco-palloksi.. Onneksi lopulta löytyi hieman neutraalimpi mekko, josta ei ehkä syntynyt näin räikeitä mielikuvia.

Klo 19 kukaan ei tietenkään ollut vielä valmis (Meksiko), mutta yllättävän pian siitä oltiin kuitenkin kokoonnuttu isovanhempien talolle, jossa aloitettiin lahjojen vaihto samalla pitämällä Skype-yhteyttä Saksassa olevaan host-siskoon. Periaatteena siis, että jokainen antaa yhden lahjan ja jokainen saa yhden lahjan. Minulle tuli lahjaksi vaatteita + annoin vanhemmalle host-veljelle hajuveden.

Kuvassa näkyy host-äidin äitiä, veljeä ja veljen poikaa.

Lahjojen vaihdon jälkeen mentiin host-isän äidin luokse syömään jouluruokaa. Varoittivat kuitenkin, että älä syö paljon, koska hotellilla on sitten buffet. No, ei auttanut. Olin tästä ruoasta kuitenkin jo täynnä, joten hotellilla ei ollut enää yhtään ruokahalua. Kaikkea kuitenkin vähän maistellen...

Meksikolainen jouluruokapöytä. Sieltä löytyi mm. kalkkunaa, kanaa, kalaa, frijoles,

jotain perunajuttua lihalla, pastaa...

Aika hotellilla meni ihan mukavasti. Laulettiin perinteinen posada-laulu, hakattiin piñataa (minä myös, mutta omassa kamerassa ei ole kuvamateriaalia..) ja päästettiin toiveet taivaalle ilmapallon mukana :) Tämä oli siis mukavaa. Viihdyin kuitenkin paremmin, kun kaverini perhe saapui hotellille ja minulla oli joku jonka kanssa puhua. Ja onneksi tulivat! Muuten en olisi viihtynyt kello 3 asti aamulla, jolloin vasta palasimme kotiin...

Hotellilla ei tosiaankaan ollut enää yhtään ruokahalua, mutta kaikkea maistellen... (Ja huonot salamakuvat pimeässä)

 Meksikossa kun oltiin, niin juhlissa mentiin salsaten. Itsellä vielä opettelematta... Ja heti kun alkoi kuulua tämän päivän disco-musiikkia, niin tanssilava tyhjeni :D

 Lopulta väsyneinä kotiin ja nukkumaan.

24.12.2012

Feliz navidad para todos!

Hyvää joulua kaikille!

Joulufiilis, joulutunnelma, joulun rauha...

Minusta tuntuu, että täällä Meksikossa ei oikeastaan ole näitä asioita. Ehkä heille tulee jonkinlainen joulumieli (mistäs minä sen tiedän), mutta luulen, että heille joulu on samanlainen juhla kuin suomalaisille esim. vappu tai juhannus. Niitä on kiva juhlia, mutta eivät ole samanlainen juhla kuin suomalainen joulu.

En tietenkään voi kokemuksen puutteesta ja ulkomaalaisena sanoa, että millaisia joulut ovat ulkomailla. Kyllähän sen nyt ymmärtää, että Meksikon ja Suomen jouluihin kuuluvat hieman erilaiset asiat. Minulle suomalainen joulu on kuitenkin jotain aivan erityistä. Voisin sanoa, että vuoden kohokohta.

Suomalaiseen jouluun (montahan kertaa tulen toistamaan nämä sanat) kuuluu ainakin omalta osaltani hyvin merkittävästi lumi, suomalaiset joululaulut, tietyt tuoksut, (aito) joulukuusi, kynttillät, sauna ja punaiset värit. Ja sitten tietenkin itse jouluaattoon kaikki ne ihanat ruoat! Näistä asioista tulee minulle se ihana jouluinen fiilis, joka on hetkellinen valopilkku Suome synkässä talvessa.

Minä aivan rakastan joulua! Odotan sitä aina kuin kuuta nousevaa ja olen aivan fiiliksissä. Minusta on ihana paketoida joululahjojam koristella kuusta, haistella joulun (piparien, glögin, torttuje...) tuoksua, leipoa jouluherkkuja, laulaa joululauluja ja vain fiilistellä! Voisin varmaan vain istua kotona olohuoneessa hymy naamalla ja tuntea joulun :)

Vaikka minulla kuitenkin olisi nämä kaikki asiat täällä Meksikossa, ei joulu olisi joulu ilman perhettä! Kyllä niitäkin jouluja tulee, mutta tämän kuluneen (melkein) puolen vuoden aikana on kuitenkin tajunnut miten oman perheen läsnäolo on tärkeää! Sen ihanan joulun ilon haluaa jakaa kaikkien tärkeimpien ihmisten kanssa. Voin kyllä sanoa, että osa heistä on myös täällä Meksikossa, mutta eivät ne numero ykköset :)

Tänä vuonna minulta jää siis varmasti joulu kokematta (varsinkin, kun ajattelee, että tällä hetkellä on kesälomafiilis), mutta pitää vain mennä sillä ajatuksella, että suomalaisia jouluja on edessä vielä monia. Tämä on vain yksi kokemus, joka varmasti vielä vain kasvattaa lisää sen rakkaimman juhlapyhän arvostusta.

Kaikille siis oikein ihanaa, tuoksuvaa ja lämmintä (kuitenkin niin, ettei lumet häviä!) joulua! Nauttikaa!

Ruta Maya - The End

26.11. maanantai

Edellisenä päivänä olin jo saapunut Veracruziin ja tänä aamuna kokoonnuttiin vaiharien kesken bussin luo, josta jatkettiin matkaa jälleen kerran hakemaan loppu porukka Orizabasta.

Saavuttiin Oaxacaan noin klo 13 ja kirjauduttiin hotelliin. Laukut huoneisiin ja vapaa-ajan viettoon.

Lähdimme ensin porukalla liikenteeseen, mutta sitten me neljä (vas. minä, Helin, Pihla ja Lulu kameran takaa) erkaannuimme ja löysimme tiemme yhteen aivan ihanaan ruokapaikkaa.Täydellinen hengailuun koulun jälkeen kaveriporukalla tai tietokoneen kanssa. Nyt tosin eri tunnelmissa.

Sitten jatkoimme kävelyä Oaxacan uusilla nurkilla ja löysimme tiemme yhteen taidenäyttelyyn...

Paikko sanoa, että minusta se oli vaikuttava...

Kello kahdeksan aikoihin kokoonnuimme taas kaikki yhteen ja menimme syömään ravintolaan aivan hotellin lähellä. Hyvän ruoan ja seuran jälkeen oli vuorossa ensimmäinen noche libre. Mitäs siitä sitten muuta seurasikaan kun koko jengillä vain lähintä Oxxoa etsimään (joka sitten olikin ties miten monen korttelin ja tien kysymisen päässä...)

27.11. tiistai

Aamupalalle piti keritä ennen kello 9.

Kello 9:30 suunnattiin Montealbániin, joka on yksi todella suuri ja upea pyramiidimesta. Kiersimme paikassa oppaan opastuksella. Itsellä tosin kuunteleminen hieman herpaantui, koska paikan jokaikinen itikka päätti iskeä meikäläisen kinttuihin. Voi sitä kutinaa vielä seuraavana päivänä...

Tarkoituksena oli tämän jälkeen käydä vielä jossain kirkossa, mutta se sitten skipattiin (onneksi). Saimme taas vapaa-aikaa ja suunnata syömään sinne minne haluttiin (cena por su cuenta). Miten minulla onkin hämärä kuva, että Pihlan kanssa mukaan kertyi Burger Kingistä hieman sapuskaa... :D Illanvietto meni siis syödessä ja TV:tä katsellessa hotellihuoneessa ft. Pihla, kun muuta menivät ulos. Suomalaiset... (Tulette huomaamaan ettei jää ainoaksi kerraksi)

28.11. keskiviikko

Jälleen aikainen aamupala, jonka jälkeen bussilla suunnattiin katselemaan vanhoja puita ja Tequila tehdasta.

Seuraavaksi suunnattiin jälleen syömään buffettipöytään. Ja jälleen tuntui, että vain me suomalaiset osataan nauttia sen tarjoamasta runsaudesta ;D

Arvatkaa ketkä tämän hauskuuden kekkasi ensimmäisenä? Terkkuja valloilleen päässeiltä suomitytöiltä!

Ruoan jälkeen meillä oli jo kamat kasattu hotellilta bussiin, joten suunnattiin kohti seuraavaa kaupunkia, Tuxtla Gutiérrezia. Perillä oltiin puolen yön jälkeen joten suoraan vain suihkun kautta pehkuihin.

29.11. torstai

Aamupala ja menoks!

Menimme veneajelulle erääseen kauniiseen kanjoniin, jonka varrella nähtiin muun muassa krokotiileja ja apinoita :)

Comida por su cuenta.

Saapuminen San Cristobal de las Casas. Aivan äärettömän tunnelmallinen hotelli ulkosisäänkäynteineen! Ja sinä päivänä päästiin suomalaiset taas vauhtiin!

Päätettiin Pihlan kanssa toteuttaa ihana kylpyilta (kylpyamme kun sattui huoneessa olemaan) joten suunnattiin Chedrauiin ostelemaan hedelmiä ja suklaakeksejä. Satuimme myös saamaan kaupan henkilökunnan kimppuumme alusvaatteden sovittamisesta. Luikime karkuun... Sitten piti vielä metsästää kynttilä ja sytkäri... No, tietenkin Pihlalle sattui iskemään migreeni, joten suunnitelmat uusiksi: nukkumaan.

30.11. perjantai

Aamupalan jälkeen lähdettiin bussilla matkaan vatsan täynnä, ajeltiin noin 3 ja puoli tuntia, kunnes saavuttiin paikkaan nimeltä Cascadas de Agua Azul eli sinisen veden vesiputouksille (näin tyhmästi suomennettuna).

Kaunista!

Paikassa oli todella uintimahdollisuus, mutta kun itse en ollut vielä niitä uusia uikkareita hankkinut vanhojen mentyä rikki, niin... Ja vesi oli kuulema todella kylmää :D

Tässä paikassa meni sitten aikalailla koko päivä, koska sen jälkeen matkattiin taas bussilla loppuilta reilu pari tuntia, kunnes saavuttiin Palenqueen, jonne pysähdyimme vain ottamaan yöunet.

01.12. lauantai

Tästä aamusta lähti sitten vihdoin matka kohti päämääränpäätä: Cancunia.

Bussissa menikin sitten matkustaessa varmaan sellaiset 10 tuntia. Yksi ohjelmakin jätettiin kokonaan välistä, koska kaikki halusivat mieluummin suunnata suoraan Cancuniin :D Perillä olimme sitten joskus lähemmäs puolta yötä, joten hotellin ravintolatkin olivat jo kiinni. Baari kuitenkin tarjoili hampurilaisia, joten pääsimme täyttämään mahamme ennen nukkumaan menoa.

Ennen hotellihuoneisiin pääsyä meillä kuitenkin oli pientä säätöä, kun piti jakaa ihmisille huoneet + sellaiset hienot rannekkeet, joita ei kannattanut hukuttaa tai joutui maksamaan sellaisen huntin. Rannekkeen oli tarkoitus merkitä "Todo incluido", mutta edes internettiä ei saatu ilmaiseksi, vaan siitä piti maksaa 5 dollaria per tunti. Niin varmaan!! :D

Kun meidän oli siis tarkoitus mennä lepäämään ja nukkumaan niin osa vaihtareistahan suuntasi heti ensimmäisenä viettämään iltaa ja bilettämään yhdessä. Mitä kuitenkin teki kaksi suomalaista? Toteutimme tietenkin sen toteuttamatta jääneen kylpyillan, kun nyt Cancunissa oltiin. Oli kynttilä ja kaikki! Siitä illasta ei kuitenkaan sen enemäpää....

02.12. sunnuntai

Ensimmäinen aamu Cancunissa, paratiisissa! Suunnitelmissa mennä päiväksi rannalle koko porukalla. Mitä siis teen minä? Menen ja oksennan vessanpönttöön niin, että en varmasti pääse lähtemään yhtään minnekään. Jään siis nukkumaan hotellihuoneeseen ja napsimaan lääkkeitä, kun muut suuntaavat nauttimaan porottavasta auringosta ja täydellisistä hiekkarannoista yhdessä :( 

Nukuinkin sitten ihan koko päivän. Heräsin joskus kello 4 aikoihin, kun muut eivät olleet vieläkään tulleet. Kun he vihdoin tulevat, niin menemme hotellin italialaiseen ravintolaan vetämään pitsaa iltapalaksi. 

Yöllä muu porukka lähtee bilettämään ja minä jään kuumeisena koisimaan. Que mala suerte...

Seuraavat kolme päivää Cancunissa saan kuitenkin sinniteltyä kuumelääkkeen voimalla ja kyllä minä sitten loppua kohti paraninkin, enkä enää tuntenut kipeää. Näiden kolmen kokonaisen päivän (03.-05.12.) vierailimme XCaretissa, Xplorissa sekä kävimme shoppailemassa La Islassa. Sekä tietysti Coco Pongo(!)

Niin millaiset ihanat säät ne siellä suomessa vallitsivatkaan:

Hotellin rantaa...

XCaretissa nautiskelimme Pihlan kanssa luonnonvesialtaista.

XCaretin perhosparatiisista.

Näin myös muuten ensimmäisen kerran elämässäni flamingoja! Kuva hieman vääristää värejä... Ensimmäisen kerran kun ne näin, niin luulin osan vain olevan aitoja ja osan patsaita...

Cancunista sen verran, että vaikka se onkin aivan uskomattoman kaunis paratiisi täynnä tekemistä varmasti kaikille, niin Meksikoa siellä ei kyllä pääse näkemään. Että jos haluaa vartavasten tulla Meksikoon lomalle, niin en ehkä lähtisi suosittelemaan vierailua Cancuniin, ellei sitten aio vierailla myös muissa kaupungeissa. Cancun on nimittäin kuin pieni pala Yhdysvaltoja Meksikossa ja aivan täynnä vain ja ainoastaan turisteja mistä en pidä(minähän en heihin lukeudu..). Täydellinen rantalomakohde kuitenkin!

06.12. torstai

Viimeinen aamupala Cancunin hotellissa, viimeinen vilkaisu paratiisirannalle ja sitten pitää jo suunnata täysien matkalaukkujen (joihin on jo mukavasti kertynyt lisää tavaraa) kanssa bussille.

Seuraava matkakohde on Chichèn Itzà mikä on jälleen kerran taas yksi uskomaton pyramiidikapunki, joka lukeutuu myös Maailman seitsemään ihmeeseen, koska juuri tästä paikasta löydettiin maailmanlopun ennustus. Me siis menimme suoraan tuomiopaikalle.

Välissä syödään comida por su cuenta ja sitten jatketaan matkaa Uxmaliin, jossa käymme iltapimeässä katsomassa valoshown. Tällä valoshowlla ja kerronnalla yritettiin yhdessä herättää henkiin paikkaa, jossa oli vanhoja pyramideja. Minulla ei vain oikein keskittyminen ja ymmärtäminen riittänyt seuraamaan tarinan kerrontaa...

Tämän jälkeen jatkettiin bussilla Mèridaan kohti hotelli Holiday Inniin syömään iltapalaa.

07.12. perjantai

Tämän päivän ohjelma oli minulle mieleen! Ensin mentiin shoppailemaan Plaza Comercialiin, jonka jälkeen siirryttiin shoppailemaan keskustan pienempiin kauppoihin! Aah! :D Ja tietenkin ft Pihla.

Illan ohjelma... Tarkoituksena oli mennä klubille tanssimaan kaupungin vaihto-oppilaiden kanssa, mutta pienten vastoinkäymisten takia(joista ei puhuta) suunnitelmat jäivät toteuttamatta.

08.12. lauantai

Ja taas vaihdettiin kaupunkia. Mèrida jäi taakse ja  reilu kolmen tunnin ajon jälkeen saavuttiin Campecheen. 

Syötiin hotellilla, mentiin keskustaan katsomaan toista valoshowta tarinan kerronnalla (ei ole ihan mun juttuja), jonka jälkeen mentiin hotellille syömään illallista. Saatiin sieltä lupa Noche Libreen, joten...

Kiireen vilkkaan valmistautumaan!

Viimeinen ilta yhdessä. Meni ihan mukavasti, vaikka ei taaskaan suunnitelmien mukaan :)

09.12. sunnuntai

Ja viimeiset tunnit yhdessä lähti käyntiin!

Bussilla aloitettiin taas monen tunnin ajo. Syömään pysähdyttiin Villahermosassa (comida por su cuenta).

Tästä jatkettiin Orizabaan, joka oli jo toinen pysähdyspaikka, jossa osa vaihto-oppilaista jäi pois matkasta. Voi sitä itkun määrää, kun piti sanoa hyvästejä! Yksi syy oli se, että australialainen vaihto-oppilas lähtisi jo takaisin omaan kotimaahansa tammikuussa, joten kaikki eivät häntä enää tulisi näkemään. Ja toisaalta toinen yhteinen kokoontuminen olisi vasta maaliskuussa. Niisk..

Veracruz oli sitten viimeinen päätepysäkki, jossa minut tungettiin taas yhden vaihto-oppilaan perheeseen, jossa olisin pari yötä ennen kuin palaisin Poza Ricaan.

10.12. maanantai

Shoppailua Veracruzin vaihtarien kanssa Plaza Americasissa.

11.12. tiistai

Paluu Poza Ricaan

Myöhemmin voisinkin selittää miten ihmeellisesti minut tunteet ja ajatukset ovat heitelleet tuon reissun jälkeen... Mutta selvisin! Sain kirjoitettua, hyvin tiivistetysti, mitä teimme kahden viikon aikana. Saavutus minulle :) Tällaiset pitkät reissut vaihatreiden kesken ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta yksiä vaihto-oppilaiden parhaita hetkiä vuoden aikana. Minä ainakin yhdyn!

Tikkukaramelli

Blogi kuoli. Koska kirjoittaja uupui liiallisesta biletyksestä.

Ei ny sentään. Vielä.

Palasin tiistai-iltana Veracruzista, jonne päätty noin kahden viikon mittainen paratiisi-loma muiden piirin vaihtareiden kesken. Tällä hetkellä olotila on hyvin uupunut ja myös hieman surullinen, koska seuraavan kerran meillä on kokoontumen koko porukan kesken joskus maaliskuun tienoilla...

Olin siis kaksi viikkoa ilman koulua. Parhaimpien ihmisten kanssa. Ja kiersimme ympäri Etelä-Meksikoa. Cool :D

Olen jo saattanut mainita miten minusta on hyvin turhauttavaa kirjoittaa aina jälkikäteen tapahtumia ylös. Siksi päiväkirjankin kirjoittaminen on minulle ollut aina hieman vaikea paikka. Mieluummin kirjoitan fiiliksiä ylös itse tilanteessa tai aivan sen jälkeen. Nyt pitäisi selostaa kahden viime viikon tapahtumia.. Ei tu mitään! Annan mieluummin kuvine kertoa ja sitten ehkä jos teitä kiinnostaa, niin voitte kurkkailla tekstistä, että missä paikoissa sitä tuli käytyä. Seuraavaa postausta siis odotellessa...

Pistin sitten tämän kaikista noloimman kuvan mitä reissulta tuli minusta napattua. No kun se jo Facebookissakin on niin....