Playa Azul Tuxpan, Veracruz

Tänään lähtee viimeinen lomapäivä ja huomenna se herätys kello 05.30. Taidan itkeä...

Eilen mentiin Tuxpanin rannalle serkkutytön, Nannyn, syntymäpäivien kunniaksi, joka täyttää 8 vuotta maanantaina. Mentiin sinne ihan suurella porukalla; minun perhe, Nannyn perhe ja sitten vielä Jonathan ja Ivan äitinsä kanssa, jotka ovat meille myös kuin serkkuja :)

Alkuun oli tarkoitus startata kotoa siinä kello 10 aikaan (Milloin kukaan ei tietenkään vielä ollut valmis. Paitsi minä.), mutta loppujen lopuksi lähtö siirrettiin sinne enemmän puolen päivän tienoille. Haettiin serkkutytöt ja -pojat kyytiin ja lähdettiin noin tunnin ajomatkan päässä olevalle rannalle.

Minä olin koko aamupäivän ihan unen pöppörössä, mutta perille päästyä olin jo herännyt sopivasti ja raikas, tuulinen ilma piti pirteänä. Oli siis sen verran viileä ilma, että uiminen ei tullut kyseeseen. Minulla oli kuitenkin todella mukavaa! Aika meni rupatellessa, syödessä, kuvia ottaessa, käärmettä katsoessa ja Nannyn hautaamisessa hiekkaan.

Hyvässä seurassa on aina niin mukavaa!

Mä en pysty lähtemään täältä tämän tytön takia. Pikkusisko ♥

Serkut Jonathan ja Ivan eivät harmillisesti asu Poza Ricassa.

Näiden ihanien ihmisten kanssa meni rannalla sitten ihan koko päivä niin, että olimme takaisin Poza Ricassa klo 08:30pm. Siinä vaiheessa ei tehty enää mitään muuta kuin käytiin suihkussa ja suunnattiin vielä syömään todella herkullisia tacoja iltapalaksi ♥ Alussa oli tarkoitus suunnata serkkujen kanssa vielä elokuviin tj., mutta lopulta kello näytti jo niin paljoa, että ei ollut enää mahdollista. Massu täynnä siis vain nukkumaan! Tai no, ensin hieman Facebookia...

Enää kaksi viikkoa niin äippä, iskä ja pikkuveli tulevat tänne! Apua! Mulla kun on ohjelman suunnittelu vielä hieman kesken :D Tervetuloa kumminkin! Kyllä me jotain keksitään.

Ruta Maya - The End

26.11. maanantai

Edellisenä päivänä olin jo saapunut Veracruziin ja tänä aamuna kokoonnuttiin vaiharien kesken bussin luo, josta jatkettiin matkaa jälleen kerran hakemaan loppu porukka Orizabasta.

Saavuttiin Oaxacaan noin klo 13 ja kirjauduttiin hotelliin. Laukut huoneisiin ja vapaa-ajan viettoon.

Lähdimme ensin porukalla liikenteeseen, mutta sitten me neljä (vas. minä, Helin, Pihla ja Lulu kameran takaa) erkaannuimme ja löysimme tiemme yhteen aivan ihanaan ruokapaikkaa.Täydellinen hengailuun koulun jälkeen kaveriporukalla tai tietokoneen kanssa. Nyt tosin eri tunnelmissa.

Sitten jatkoimme kävelyä Oaxacan uusilla nurkilla ja löysimme tiemme yhteen taidenäyttelyyn...

Paikko sanoa, että minusta se oli vaikuttava...

Kello kahdeksan aikoihin kokoonnuimme taas kaikki yhteen ja menimme syömään ravintolaan aivan hotellin lähellä. Hyvän ruoan ja seuran jälkeen oli vuorossa ensimmäinen noche libre. Mitäs siitä sitten muuta seurasikaan kun koko jengillä vain lähintä Oxxoa etsimään (joka sitten olikin ties miten monen korttelin ja tien kysymisen päässä...)

27.11. tiistai

Aamupalalle piti keritä ennen kello 9.

Kello 9:30 suunnattiin Montealbániin, joka on yksi todella suuri ja upea pyramiidimesta. Kiersimme paikassa oppaan opastuksella. Itsellä tosin kuunteleminen hieman herpaantui, koska paikan jokaikinen itikka päätti iskeä meikäläisen kinttuihin. Voi sitä kutinaa vielä seuraavana päivänä...

Tarkoituksena oli tämän jälkeen käydä vielä jossain kirkossa, mutta se sitten skipattiin (onneksi). Saimme taas vapaa-aikaa ja suunnata syömään sinne minne haluttiin (cena por su cuenta). Miten minulla onkin hämärä kuva, että Pihlan kanssa mukaan kertyi Burger Kingistä hieman sapuskaa... :D Illanvietto meni siis syödessä ja TV:tä katsellessa hotellihuoneessa ft. Pihla, kun muuta menivät ulos. Suomalaiset... (Tulette huomaamaan ettei jää ainoaksi kerraksi)

28.11. keskiviikko

Jälleen aikainen aamupala, jonka jälkeen bussilla suunnattiin katselemaan vanhoja puita ja Tequila tehdasta.

Seuraavaksi suunnattiin jälleen syömään buffettipöytään. Ja jälleen tuntui, että vain me suomalaiset osataan nauttia sen tarjoamasta runsaudesta ;D

Arvatkaa ketkä tämän hauskuuden kekkasi ensimmäisenä? Terkkuja valloilleen päässeiltä suomitytöiltä!

Ruoan jälkeen meillä oli jo kamat kasattu hotellilta bussiin, joten suunnattiin kohti seuraavaa kaupunkia, Tuxtla Gutiérrezia. Perillä oltiin puolen yön jälkeen joten suoraan vain suihkun kautta pehkuihin.

29.11. torstai

Aamupala ja menoks!

Menimme veneajelulle erääseen kauniiseen kanjoniin, jonka varrella nähtiin muun muassa krokotiileja ja apinoita :)

Comida por su cuenta.

Saapuminen San Cristobal de las Casas. Aivan äärettömän tunnelmallinen hotelli ulkosisäänkäynteineen! Ja sinä päivänä päästiin suomalaiset taas vauhtiin!

Päätettiin Pihlan kanssa toteuttaa ihana kylpyilta (kylpyamme kun sattui huoneessa olemaan) joten suunnattiin Chedrauiin ostelemaan hedelmiä ja suklaakeksejä. Satuimme myös saamaan kaupan henkilökunnan kimppuumme alusvaatteden sovittamisesta. Luikime karkuun... Sitten piti vielä metsästää kynttilä ja sytkäri... No, tietenkin Pihlalle sattui iskemään migreeni, joten suunnitelmat uusiksi: nukkumaan.

30.11. perjantai

Aamupalan jälkeen lähdettiin bussilla matkaan vatsan täynnä, ajeltiin noin 3 ja puoli tuntia, kunnes saavuttiin paikkaan nimeltä Cascadas de Agua Azul eli sinisen veden vesiputouksille (näin tyhmästi suomennettuna).

Kaunista!

Paikassa oli todella uintimahdollisuus, mutta kun itse en ollut vielä niitä uusia uikkareita hankkinut vanhojen mentyä rikki, niin... Ja vesi oli kuulema todella kylmää :D

Tässä paikassa meni sitten aikalailla koko päivä, koska sen jälkeen matkattiin taas bussilla loppuilta reilu pari tuntia, kunnes saavuttiin Palenqueen, jonne pysähdyimme vain ottamaan yöunet.

01.12. lauantai

Tästä aamusta lähti sitten vihdoin matka kohti päämääränpäätä: Cancunia.

Bussissa menikin sitten matkustaessa varmaan sellaiset 10 tuntia. Yksi ohjelmakin jätettiin kokonaan välistä, koska kaikki halusivat mieluummin suunnata suoraan Cancuniin :D Perillä olimme sitten joskus lähemmäs puolta yötä, joten hotellin ravintolatkin olivat jo kiinni. Baari kuitenkin tarjoili hampurilaisia, joten pääsimme täyttämään mahamme ennen nukkumaan menoa.

Ennen hotellihuoneisiin pääsyä meillä kuitenkin oli pientä säätöä, kun piti jakaa ihmisille huoneet + sellaiset hienot rannekkeet, joita ei kannattanut hukuttaa tai joutui maksamaan sellaisen huntin. Rannekkeen oli tarkoitus merkitä "Todo incluido", mutta edes internettiä ei saatu ilmaiseksi, vaan siitä piti maksaa 5 dollaria per tunti. Niin varmaan!! :D

Kun meidän oli siis tarkoitus mennä lepäämään ja nukkumaan niin osa vaihtareistahan suuntasi heti ensimmäisenä viettämään iltaa ja bilettämään yhdessä. Mitä kuitenkin teki kaksi suomalaista? Toteutimme tietenkin sen toteuttamatta jääneen kylpyillan, kun nyt Cancunissa oltiin. Oli kynttilä ja kaikki! Siitä illasta ei kuitenkaan sen enemäpää....

02.12. sunnuntai

Ensimmäinen aamu Cancunissa, paratiisissa! Suunnitelmissa mennä päiväksi rannalle koko porukalla. Mitä siis teen minä? Menen ja oksennan vessanpönttöön niin, että en varmasti pääse lähtemään yhtään minnekään. Jään siis nukkumaan hotellihuoneeseen ja napsimaan lääkkeitä, kun muut suuntaavat nauttimaan porottavasta auringosta ja täydellisistä hiekkarannoista yhdessä :( 

Nukuinkin sitten ihan koko päivän. Heräsin joskus kello 4 aikoihin, kun muut eivät olleet vieläkään tulleet. Kun he vihdoin tulevat, niin menemme hotellin italialaiseen ravintolaan vetämään pitsaa iltapalaksi. 

Yöllä muu porukka lähtee bilettämään ja minä jään kuumeisena koisimaan. Que mala suerte...

Seuraavat kolme päivää Cancunissa saan kuitenkin sinniteltyä kuumelääkkeen voimalla ja kyllä minä sitten loppua kohti paraninkin, enkä enää tuntenut kipeää. Näiden kolmen kokonaisen päivän (03.-05.12.) vierailimme XCaretissa, Xplorissa sekä kävimme shoppailemassa La Islassa. Sekä tietysti Coco Pongo(!)

Niin millaiset ihanat säät ne siellä suomessa vallitsivatkaan:

Hotellin rantaa...

XCaretissa nautiskelimme Pihlan kanssa luonnonvesialtaista.

XCaretin perhosparatiisista.

Näin myös muuten ensimmäisen kerran elämässäni flamingoja! Kuva hieman vääristää värejä... Ensimmäisen kerran kun ne näin, niin luulin osan vain olevan aitoja ja osan patsaita...

Cancunista sen verran, että vaikka se onkin aivan uskomattoman kaunis paratiisi täynnä tekemistä varmasti kaikille, niin Meksikoa siellä ei kyllä pääse näkemään. Että jos haluaa vartavasten tulla Meksikoon lomalle, niin en ehkä lähtisi suosittelemaan vierailua Cancuniin, ellei sitten aio vierailla myös muissa kaupungeissa. Cancun on nimittäin kuin pieni pala Yhdysvaltoja Meksikossa ja aivan täynnä vain ja ainoastaan turisteja mistä en pidä(minähän en heihin lukeudu..). Täydellinen rantalomakohde kuitenkin!

06.12. torstai

Viimeinen aamupala Cancunin hotellissa, viimeinen vilkaisu paratiisirannalle ja sitten pitää jo suunnata täysien matkalaukkujen (joihin on jo mukavasti kertynyt lisää tavaraa) kanssa bussille.

Seuraava matkakohde on Chichèn Itzà mikä on jälleen kerran taas yksi uskomaton pyramiidikapunki, joka lukeutuu myös Maailman seitsemään ihmeeseen, koska juuri tästä paikasta löydettiin maailmanlopun ennustus. Me siis menimme suoraan tuomiopaikalle.

Välissä syödään comida por su cuenta ja sitten jatketaan matkaa Uxmaliin, jossa käymme iltapimeässä katsomassa valoshown. Tällä valoshowlla ja kerronnalla yritettiin yhdessä herättää henkiin paikkaa, jossa oli vanhoja pyramideja. Minulla ei vain oikein keskittyminen ja ymmärtäminen riittänyt seuraamaan tarinan kerrontaa...

Tämän jälkeen jatkettiin bussilla Mèridaan kohti hotelli Holiday Inniin syömään iltapalaa.

07.12. perjantai

Tämän päivän ohjelma oli minulle mieleen! Ensin mentiin shoppailemaan Plaza Comercialiin, jonka jälkeen siirryttiin shoppailemaan keskustan pienempiin kauppoihin! Aah! :D Ja tietenkin ft Pihla.

Illan ohjelma... Tarkoituksena oli mennä klubille tanssimaan kaupungin vaihto-oppilaiden kanssa, mutta pienten vastoinkäymisten takia(joista ei puhuta) suunnitelmat jäivät toteuttamatta.

08.12. lauantai

Ja taas vaihdettiin kaupunkia. Mèrida jäi taakse ja  reilu kolmen tunnin ajon jälkeen saavuttiin Campecheen. 

Syötiin hotellilla, mentiin keskustaan katsomaan toista valoshowta tarinan kerronnalla (ei ole ihan mun juttuja), jonka jälkeen mentiin hotellille syömään illallista. Saatiin sieltä lupa Noche Libreen, joten...

Kiireen vilkkaan valmistautumaan!

Viimeinen ilta yhdessä. Meni ihan mukavasti, vaikka ei taaskaan suunnitelmien mukaan :)

09.12. sunnuntai

Ja viimeiset tunnit yhdessä lähti käyntiin!

Bussilla aloitettiin taas monen tunnin ajo. Syömään pysähdyttiin Villahermosassa (comida por su cuenta).

Tästä jatkettiin Orizabaan, joka oli jo toinen pysähdyspaikka, jossa osa vaihto-oppilaista jäi pois matkasta. Voi sitä itkun määrää, kun piti sanoa hyvästejä! Yksi syy oli se, että australialainen vaihto-oppilas lähtisi jo takaisin omaan kotimaahansa tammikuussa, joten kaikki eivät häntä enää tulisi näkemään. Ja toisaalta toinen yhteinen kokoontuminen olisi vasta maaliskuussa. Niisk..

Veracruz oli sitten viimeinen päätepysäkki, jossa minut tungettiin taas yhden vaihto-oppilaan perheeseen, jossa olisin pari yötä ennen kuin palaisin Poza Ricaan.

10.12. maanantai

Shoppailua Veracruzin vaihtarien kanssa Plaza Americasissa.

11.12. tiistai

Paluu Poza Ricaan

Myöhemmin voisinkin selittää miten ihmeellisesti minut tunteet ja ajatukset ovat heitelleet tuon reissun jälkeen... Mutta selvisin! Sain kirjoitettua, hyvin tiivistetysti, mitä teimme kahden viikon aikana. Saavutus minulle :) Tällaiset pitkät reissut vaihatreiden kesken ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta yksiä vaihto-oppilaiden parhaita hetkiä vuoden aikana. Minä ainakin yhdyn!

Palasin Pachucasta!

Sunnuntaina päättyi reilu viikon viikonlopun pituinen hengailu (más o menos) 500 vaihto-oppilaan kesken. Mikä on fiilis?
(*laulelee päänsä sisällä*)

Keskiviikkona lähdin taas yhdessä heti aamusta yhdessä täyteen pakatun matkalaukun kanssa Poza Rican bussiasemalle matkakohteena jälleen kerran Veracruz. Matka alkoikin ihan hyvin:
Kaikki tietysti tuojottivat blondia tyttöä helisevän, pinssejä täynnä olevan takkinsa kanssa, yhtään peittelemättä.
Sitten joku tuntematon tulee vielä ja ojentaa minulle delfiini-avaimenperää minun takkiani osoittaen. Ja vaikka kuinka sanon, että ei kyllä ole minun, niin kovasti sen minulle haluaa antaa. "Aijaha. Kiitos paljon. Moro!"
Ja vielä ennen bussin starttausta bussikuski haluaa jutella kanssani mukavia. Mikäs siinä.
Veracruz, täältä tullaan!

Torstaina meidän piirimme vaihto-oppilaat (pois sulkien Orizabassa asuvat) kerääntyvät heti aamusta bussille tavaroidensa kanssa tarkoituksena startata matkaan kello 9. Meksikossa kuitenkin kun ollaan, niin matkahan viivästyi hieman niin, että Orizaban bussipysäkiltä pystyin bongaamaan 3 hyvin kyllästynyttä vaihto-oppilasta noin parin tunnin ajan heidän odotellessa meidän saapumistamme...

Noin 5 tunnin(?) bussimatkan jälkeen saavuimme vihdoin tänne:

Meidän bussin saavuttua alkoi muitakin vaihtareita kerääntyä paikalle.
Voi sitä innostuksen määrää, kun muut vaihtarit tapasivat pitkästä aikaa  ihmisiä omista kotimaistaan! Alettiin Pihlan kanssa bongailemaan muita samoissa Rotary-bleisereiden väreissä... Aaa! Suomalaisia!

Sitten oikeen sopivaan paikkaan pistettiin tämä kaikkien vaihtareiden ryhmäkuvan otto: monien tuntien bussimatkojen jälkeen. Joillain ne tunnit yltivätkin melkein 10 asti...

Illan ohjelmassa oli puheita ja tanssiesityksiä teatterilla, mutta kuka siinä nyt malttoi kuunnella...

Esitysten jälkeen siirryttiin nukkumaan muiden vaihtareiden tai Rotary-ihmisten koteihin. Minä, Pihla, Aline (Brasilia) ja Ruth (Saksa) (kakki piiristä 4190) menimme erään parsikunnan taloon, josta myöhemmin lisää(!)

Perjantaina ohjelmassa:

• Vierailu jalkapallo-yliopistossa (Mistä lähtien yliopistoihin on kuulunut mm. kuntosali, uima-allas, spa ja elokuvateatteri?)

• Vierailu jalkapallo-museossa (Salon de la fama del fútbol), joka on ainoa koko maailmassa
  --> Juuso hei, meni nyt väärinpäin..
• Pachuca-äiti heitti meidät pariksi tunniksi shoppailemaan Liverpooliin, mutta itselle mukaan tarttui kyllä vain pakollinen: sukkahousut
• Ja mihin niitä sukkahousuja sitten tarvitsin? Illan ohjelmassa oli illallis-gaala, jonne pukeuduttiin siististi mekkoon. Gaala sisälsi esityksiä piireittäin, hyvää ruokaa ja juhlameininkiä. Ja Rotareiden turvaamaa piletystä. (Lue: alkoholivapaat juhlat)
  Kello 1am pistettiin peli poikki ja nukkumana.

Lauantaina

• Rotary-kulkue Pachucan keskustassa liikenne pysäyttäen ja oman maan liput liehuen.
  Ja kun kaikki olivat jo aivan väsyneitä kävelyyn, päästiin vihdoin istumaan bussiin. Matka kohti jotain vanhaa paikkaa...

• Se ruoka... Wacala! Ei vähään aikaan lihaa, kiitos! Kun lopetin syömisen niin näytti kuin olisin vain vähän närkkinyt, vaikka todellisuudessa maha oli jo aivan täynnä.
• Pinssien vaihtoa
• Kun luulimme, että vihdoin pääsisimme kotiin tämän jälkeen, niin bussit suuntasivatkin jonnekin minikokoiseen kylään, jossa syntyi sen illan aikana varmasti hyvin monta vaihtareiden näköistä jääpalaa...
  Tarkoituksena siellä oli ilmeisesti katsoa jotain esitystä, mutta itseltä se sitten jotenkin kummasti meni ohi...
• Loppuilta olikin sitten  aivan ihanan täydellinen: Pihlan ja Pachucan äidin ihana seura, kaakaota mintulla, uima-allas ja SAUNA <3
• Vielä loppuillasta saunan puhtaina ja ylipirteinä aloimme täyttämään Pihlan kanssa bleisereitämme uusilla, vaihdetuilla pinsseillä niin, että loppujen lopuksi Pachucan äidin piti tulla hoputtamaan meitä nukkumaan (kello noin 3am)

Sunnuntaina menimme Teotihuacaniin. Lopputulos:

Olemme Pihlan kanssa viimeisten joukossa "eksyneiden bussissa", jotka palaavat yhteiseen kokoontumispaikkaan aivan nääntyneinä ja auringon polttamina. Itseltäni taisi pieni helpotuksen itkukin tirahtaa, kun viimein näin bussit ja oman perheen odottamassa kotiin lähtöä ;D

Kun muut vaihto-oppilaat siis jatkoivat paluumatkaa Veracruziin niin minä lähdin oman perheeni (en tämänhetkisen) kanssa kohti Pueblaa, jossa nukuimme yhden yön kunnes jatkoimme matkaa takaisin Poza Ricaan. Ja täällä sitä ollaan.

Sunnuntaina sitä pitäisi taas olla laukut pakattuna ja suunnata bussiaseman kautta Veracruziin ja maanantaina aloittaa 2 viikon pituinen unelmaloma vaihtareiden kesken. EN MALTA ODOTTAA!

Suomalaiset pääsivät kälättämään yhdessä meidän kaunista kotimaan kieltämme <3 Kaikki Suomi-vaihtarit eivät ikävä kyllä tulleet/päässeet paikalle :(

"Missä se päätetään kuka saa sen pienen palan onnea"

Moi taas pitkästä(?) aikaa!

Tietokone on juuri tällä hetkellä latailemassa viime viikonlopun kuvia kamerasta, joten miksen sitten samalla kertoisi, että mitä nämä kyseiset kuvat oikein on otettu.

Minä skippasin viime perjantaina koulun ja lähdin aamubussilla kohti Veracruzia. Tarkoituksena viettää siellä koko viikonloppu muiden vaihatareiden kanssa ja tehdä lauantaina retki toiseen kaupunkiin. Kaikki vaihtarit eivät tällä kertaa olleet mukana, koska matka oli vapaaehtoinen/maksullinen.

Kun pääsin perille Veracruziin, käytännön asiat hoituivat samalla tavalla kuin viimeksikin. Muista kaupungeista tulleet vaihtarit majoitettiin Veracruzissa asuvien vaihatreiden host-perheisiin. Itse olin järkännyt tämän asian jo yhden kaverini kanssa niin, että pääsin yöpymään hänen talossaan.

Lauantai-illaksi ei järkätty mitään ihmeellistä vaan mentiin osan porukan kanssa pizzalle. Itse kuitenkin olin saanut jostain syömästäni hieman vatsanpuruja, joten en kauheasti kyennyt nauttimaan hyvästä seurasta...

Lauantaina sitten kokoonnuimme puolen päivän aikaan bussin luo ja aloitimme matkan Tlacotalpaniin, joka on eräs pieni kaupunki/kysä parin tunnin ajomatkan päässä Veracruzista.

Pääohjelma Tlacotalpanilla oli eräällä teatterilla. Sinne tuli katsomaan n. 300 oppilasta kaupungin yliopistoista(?), kun siellä mm. kerrottiin Rotarysta. Syy miksi me olimme siellä oli kuitenkin se, että Rotexit pitivät esitelmät omista menneistä vaihto-oppilasvuosistaan ja näistä kyseisistä maista ja heidän kanssaan oli sitten puhumassa aina tällä hetkellä meksikossa oleva vaihto-oppilas.
(Selvenny: Tyyppi x oli edellisenä vuonna vaihdossa Saksassa ja hän puhui Saksasta tulleen vaihto-oppilaan kanssa)
Tämän jälkeen sitten saimme nauttia fanien suosiosta ja ottaa fanikuvia heidän kanssaan (ja suosituimmat/söpöimmät meistä saivat jopa jaella nimikirjoituksia...)

Tämän jälkeen menimme syömään. Ja söimme sitä samaa ruokaa, mitä meille taidetaan tarjota jokaisella Rotary-matkalla: Alkuruoaksi vihreää pastaa ja pääruoaksi lihaa, kanaa tai kalaa sillä rapealla kuorella? Tällä kertaa ei kuitenkaa ollut ranskalaisia vaan saimme jopa riisiä! :D

Sitten saimme tunnin aikaa kierrellä kaupungissa, kunnes menimme tekemään pienen venereitin leveässä joessa. Ja lähdimme takaisin Veracruziin.

(Huomaatteko miten loppua kohden en millään jaksa enää selittää, vaan yritän sanoa hyvin lyhyesti?)

Lauantai-illalla meille ei annettu enää lupaa mennä ulos, joten ensin menimme syömään iltapalaa kaupungin kuuluisimpaan kahvilaan ja sitten vain hengailimme talossa (minä, Lukrécia ja Kara Lukrécian kotona)

Sunnuntaina kävimme syömässä aamupalaa urheiluklubilla ja sitten heitimme Karan bussiasemalla. Sitten menimme hetkeksi Lukrécian talolle, jossa vain kävelimme tunnin ulkona (tätä ei ikinä tapahdu Poza Ricassa!), kunnes minut piti heittää bussiasemalle :(
Tuli taas haikea fiilis, kun piti jättää tuo ihana, kaunis kaupunki ja ihanat kaverit pariksi viikoksi ja matkustaa takaisin omaan pieneen (rumaan) Poza Ricaan.

Bussimatkalla olin hyvin väsynyt, mutta nukkumaankaan en kyennyt kuin muutaman minuutin. Matka meni siis hyvin hitaasti ja tuskallisesti.

Nyt olen kuitenkin takaisin kotona. Tällä hetkellä vain odotan, että seuraavat kaksi viikkoa menisivät nopeasti, että pääsisin Pachucaan. Tämä on kuitenin väärin, koska jokaisesta hetkestä pitää nauttia :) Pitääpä siis kehitellä jotain hauskaa parille seuraavalle viikolle!

Para-Para-Paradise!

Minä voisin kirjoittaa menneestä viikonlopusta, vaikka miten paljon tekstiä, mutta yritän ainakin tiivistää...

Perjantaina host-perhe lähti heti aikaisin aamulla viemään minua bussiasemalle, jossa minut ja minun matkalaukkuni lastattiin bussiin, joka lähti suoraan kohti Veracruzia.

Aluksi olin luullut, että bussissa matkustaisi minun kanssani myös Tuxpanissa olevat vaihtarit, mutta en sitten tiedä, että misten tämä väärinymmärrys tapahtui...

Kun bussimatka, noin nelisen tuntia, hujahti ohitse syömällä ja katsomalla elokuvia, huomasinkin jo olevani Veracruzin bussiasemalla, joka - no, ei ollutkaan niin pieni kuin Poza Ricassa. En tiennyt yhtään, että mitä minun siinä vaiheessa pitäisi tehdä, kun olen noussut bussista. Lähdin siis hyvin hämmentyneenä seuraamaan muita matkustajia uloskäynnille ja siellä minua olikin vastassa Rotary-porukkaa.

Siinä vaiheessa, kun bussi alkoi saapua Veracruzin kaupunkiin ja näin ensimmäisen kerran sinisen meren pitkästä aikaa, olin aivan häkeltyä. Se oli niin kaunista! Veracruz oli paljon tasaisempaa kuin Poza Rica ja niin kaunista!

Jo kaksi vaihtaria oli saapunut: Theresa (U.S.A.) ja Maxime(Belgia). Heidän kanssaan sitten odottelimme hetken, kun vielä kaksi vaihtaria saapui melkein heti minun perääni, jonka jälkeen menimme ottamaan jotain syötävää.

Kun vaihtareita alkoi saapua, niin sitä mukaan heitä alkoi myös lähteä, sillä meidät majoitettiin Veracruzissa asuvien vaihtareiden host-perheiden koteihin. Minä siis lähdin yhdessä Lisan (Saksa) kanssa Diegon (Brasilia) ja hänen host-perheensä matkaan.

Vas: edellisenä vuonna Saksassa ollut Rotex, minä, vaihtari yhdysvalloista, vaihtari belgiasta, Turkissa ollut Rotex (joka puhuuu varmaan kaikkia mahdollisia kieliä) ja Rotex(?) jossa on suomalainen tyttöystävä :D

Kun me olimme jotenkuten saaneet asetettua itsemme ja tavaramme aloillemme, lähdimmekin jo yhdelle hotellille, jossa tapaisimme ensimmäisen kerran kaikki piirin vaihtarit. Hotellilla siis suuntasimme ylös katolle saakka...

Tässä vaiheessä oli aivan into piukeana! Saisin nähdä todella ihmisiä ympäri maapalloa, sekä vihdoin pitkästä aikaa tavata ihanan Suomi-tyttöni!

Suomitytöt maailmalla!

Minä ja Pihla! Paikanpäällä saimme ihanasti hämmentää ihmisiä niin kauniilla suomen kielellä!

Sitä on vaikea kuvitella, miten oma äidinkieli voi oikeasti alkaa tuntua vaikealta puhua, jos sitä ei ole kokenut. Outoa! Meillä meni molemmilla Pihlan kanssa kieli välilä solmuun, kun vaikka miten aloittaisi puhumaan suomea, niin se jossain vaiheessa kääntyi kuitenkin englanniksi. Ja miten tyhmältä se suomen puhuminen voi tuntuakaan. Erityisesti murteella puhuttuna...

Mitä mä duunaan?

Ihmisiä! Minulla ei jostain syystä ole omassa kamerassa kuvaa, jossa olisi kaikki vaihtarit yhtä aikaa... Ihmisiä kuitenkin löytyi melkein joka kolkasta: Brasilia (jotain parisen kymmentä), Saksa (jotain kymmenen), Belgia, Ranska, Slovakia, Hollanti, Australia, Yhdysvallat, Turkki... Unohdinko jotain? 

Minä ja Pihla ainoat pohjoismaalaiset!

Lauantaina oli vuorossa vierailu Akvaarioon, jossa siis tuijottelimme kaloja ja delfiini-esitystä. En nyt ole erityisesti Fisu-fani...

Turkki, Slovakia, Australia ja Suomi <3

Kun meillä alkoi olla liikaa aikaa... (Suomi ja U.S.A)

Pienien vääntelyjen kautta pääsille kävelemään katua rannan vierustalla ja katselemaan maisemia. Meikäläinen oli pukeutunut hyvin väärästä pitkiin housuihin, mutta onneksi merellä sentään tuulee...

Se oli paratiisi! Tuossa vaiheessa sitä alettiin jo peloissaan ajatella sitä aikaa, kun pitää oikeasti vaihtaa nuo maisemat tasaiseen mäntymetsään... Me oltiin niin onnellisia! (Kai se näkyy?)

Illemmalla meillä oli vuorossa Meksikon itsenäisyyden juhlintaa, mutta se taisikin olla se viikonlopun pitkäveteisin osa :D Meidän piti pukeutua bleisereihin ja sitten menimme eräälle isolle torille/aukiolle, jonne oli pystytetty iso lava, jossa sitten oli pääasiassa tanssiesityksiä. Paikka oli täynnä ihmisiä, mutta meille vaihtareille oli varattu oma pieni aidattu karsina, jossa istuimme siisteissä riveissä :D Sitä tunsi olevansa kuin eläintarhassa, mutta valitettavasti ei vierailijana...

Meikäläiselläkin uusi Meksiko-mekko päällä... (Ollaan nyt niin edustavia, että...)

Jossain vaiheessa siirryimme tuolta sisätiloihin, joissa tuntui olevan meneillään jotkin todella VIP-"juhlat". Siellä oli pääasiassa vanhempia ihmisiä ängetty liian pieneen tilaan. Meidät ahdettiin pieniin pöytiin, joissa pystyimme syömään tarjoiluja. Jossain vaiheessa minä ja Pihla kuitenkin erkaannuttiin väsyneinä omaan pieneen Suomi-ryhmäämme ja aloimme harjoittaa taas sitä omaa äidinkieltämme.

Oli se kyllä niin helpottavaa, kun pääsi puhumaan kieltä, josta ymmärsi aivan kaiken ja pystyi taas nauttimaan suomen ihmeellisimmistä sanaväänteistä... :D

Sunnuntaina oli vuorossa rantapäivä! Sitä ennen meitä kuitenkin 'viihdytettiin' jossain vanhassa merirosvo-vankilassa vai mikä ihme se nyt olikaan... Aurinko paahtoi siihen aikaan aamusta jo niin pahasti, että kaikki vaihtarit olivat sulaa sinne kivilattialle! Jos näkyi vähänkin varjoa, niin voi olla varma, että kohta se oli jo täynnä kansainvälisiä varpaita.

Puolen päivän aikaan me vihdoin suuntasimme bussilla kohti uutta paratiisia! La playa! Voi sitä onnen määrää kun sinne päästiin :D Meille jopa sanottiin, että voimme kävellä siellä vapaasti! (vapaus!)

Siellä sitten pulikoitiin (hyvin suolaisessa)meressä, syötiin (eikä saatu jälkkäriä...), käytiin käyskentelemässä ja ottelemassa kuvia (ehkä liiankin kaukaa...), ostamassa (Meksikon hinnoilla) liian kalliit jäätelöannokset, koska joku oli päättänyt jättää ruokailusta jälkiruoan, mutta silti säästää alkukeiton...

Ajoitus kohdallaan! Suomalaiset ne vain nautii!

Rantapäivän päätteeksi, meille annettiin lupa jatkaa illanvietto yhdessä klo 12 asti. Tosin emme saaneet päättää paikkaa, vaan meidän täytyi mennä erääseen karaoke-baariin. Karaokea. Sunnuntaina. Ilta ei ollut ihan mitä odotin, mutta kyllä se oli ihan mukava päätös, vaikka sen jälkeen se väsymyksen määrä... (Ensin aurinkoa, kuumuutta, uintia ja lopuksi valvomista metelissä...!)

Maanantaina oli myös yksi kauan odotettu tapahtuma: shoppailu! Sitäkin piti tietenkin viivyttää pistämällä meidät kiertämään kaupunkia osittain bussilla ja osittain kävellen. Kävimme mm. kirkossa, markkina-alueella ja ..... JÄÄTELÖLLÄ! Todella namia jäätelöä! Erityisesti itse satuin ostamaan ainoana paikan parasta jäätelöä: helado de cacahuate ♥

"Pieni" jäätelö maksoi sen 20 pesoa. Haluun takaisin!

Some place...

Uskotteko, jos kerron, että tämä tyttö on puoliksi brasilialainen ja puoliksi SUOMALAINEN? ....

Kiertelyn päätteeksi menimme ensin syömään erään ravintolan buffetista. Lieneekö ollut liian nälkäisiä vaihtareita, vai miksi minulla on kuvia vain tyhjistä lautasista?

Onnellisesti maha täynnä!

Jäänteitä Meksikon juhlimisesta.

Syömisen jälkeen suuntasimme VIHDOIN ostoskeskukseen shoppailemaan! Miettikää vain kuinka sitä oli odotettu... Siitä on tietenkin turha odottaa kuvia, kun kolme tyttöä juoksee kaupasta toiseen yrittäen keretä jokaiseen kauppaan, kun aikaa on vain rajoitetusti.

Päivän saldo minulla oli 5 muovipussia, jotka sisälsivät vaatteita, kengät, koruja... Päivän päätös oli se, kun saavuimme tapaamispaikkaan 15 min ennen kuin siellä kuului olla, tarkoituksena ostaa vielä frappet täydellisen päivän lopuksi.  Siellä minua kuitenkin tuli vastaan Veracruzin host-isä, joka kertoi, että loppu perhe etsii minua joka puolelta. Hups!
Ei kuitenkaan ollut mikään ongelma, vaan suuntasimme ruokakaupan kautta kotiin ja nukkumaan (meikäläinen hyvin onnellisena!)

Tiistaina, seuraavana (viimeisenä yhteisenä) päivänä suuntasimme vielä 12 aikoihin yhteiselle aamupalalle, jossa vaihdettiin vielä viimeiset pinssit ja käyntikortit. Voi niitä viimeisiä muistoja viikonlopulta, kun saatiin suututettua tarjoilija ja juuri ja juuri maksettua laskukin oikein ^^

Siellä sitten piti sanoa heipat muille vaihtareille, kun kaikki pikkuhiljaa häipyivät omien perheidensä kautta bussiasemalle ja kotiin. Minä lähdin oman perheeni kanssa ensin käymään perheen asioilla, jonka jälkeen suuntasimme bussiasemalle.

Syyskuu, n. 36 astetta kuumuutta ja minä melkein ostin joulukuusen.

Bussiasemalla minulle selvisi, että tämän matkan matkustaisin yhdessä Tuxpanin vaihtareiden kanssa, enkä joutuis menemään yksin. Eikun sisään bussiin, istumista sellaiset nelisen tuntia ja takaisin oman host-perheen hoivaan.

Ja seuraavana päivänä kouluun.