¡Mañana!

Huomenna on suuntana taas vierailu Poza Rican bussiasemalle ja sitä kautta Veracruziin :)
Matkalaukku on ainakin melkein valmis. Sukkapuikotkin tuli tuossa äsköseltään vuoltua monien tuntien bussimatkoja varten ja villalankojen päät metsästettyä. Päällisin puolin tässä ollaan siis valmiita. En malta odottaa!

Kaksi viikkoa!

Mäpäs tässä jatkan näiden suklaamurojen napostelua ennen kuin menen nukkumaan. Soitelkaa, lähettäkää kommentteja, mä olen täällä! Koneelle taidan päästä sitten seuraavan kerran hotellissa tai joulukuun puolella.
(Mietin muuten, että pitäskö ite yrittää värkätä joulukalenteri joulukuuksi, kun sellaisesta ei olla täällä päin maata kuultukaan.)

Palasin Pachucasta!

Sunnuntaina päättyi reilu viikon viikonlopun pituinen hengailu (más o menos) 500 vaihto-oppilaan kesken. Mikä on fiilis?
(*laulelee päänsä sisällä*)

Keskiviikkona lähdin taas yhdessä heti aamusta yhdessä täyteen pakatun matkalaukun kanssa Poza Rican bussiasemalle matkakohteena jälleen kerran Veracruz. Matka alkoikin ihan hyvin:
Kaikki tietysti tuojottivat blondia tyttöä helisevän, pinssejä täynnä olevan takkinsa kanssa, yhtään peittelemättä.
Sitten joku tuntematon tulee vielä ja ojentaa minulle delfiini-avaimenperää minun takkiani osoittaen. Ja vaikka kuinka sanon, että ei kyllä ole minun, niin kovasti sen minulle haluaa antaa. "Aijaha. Kiitos paljon. Moro!"
Ja vielä ennen bussin starttausta bussikuski haluaa jutella kanssani mukavia. Mikäs siinä.
Veracruz, täältä tullaan!

Torstaina meidän piirimme vaihto-oppilaat (pois sulkien Orizabassa asuvat) kerääntyvät heti aamusta bussille tavaroidensa kanssa tarkoituksena startata matkaan kello 9. Meksikossa kuitenkin kun ollaan, niin matkahan viivästyi hieman niin, että Orizaban bussipysäkiltä pystyin bongaamaan 3 hyvin kyllästynyttä vaihto-oppilasta noin parin tunnin ajan heidän odotellessa meidän saapumistamme...

Noin 5 tunnin(?) bussimatkan jälkeen saavuimme vihdoin tänne:

Meidän bussin saavuttua alkoi muitakin vaihtareita kerääntyä paikalle.
Voi sitä innostuksen määrää, kun muut vaihtarit tapasivat pitkästä aikaa  ihmisiä omista kotimaistaan! Alettiin Pihlan kanssa bongailemaan muita samoissa Rotary-bleisereiden väreissä... Aaa! Suomalaisia!

Sitten oikeen sopivaan paikkaan pistettiin tämä kaikkien vaihtareiden ryhmäkuvan otto: monien tuntien bussimatkojen jälkeen. Joillain ne tunnit yltivätkin melkein 10 asti...

Illan ohjelmassa oli puheita ja tanssiesityksiä teatterilla, mutta kuka siinä nyt malttoi kuunnella...

Esitysten jälkeen siirryttiin nukkumaan muiden vaihtareiden tai Rotary-ihmisten koteihin. Minä, Pihla, Aline (Brasilia) ja Ruth (Saksa) (kakki piiristä 4190) menimme erään parsikunnan taloon, josta myöhemmin lisää(!)

Perjantaina ohjelmassa:

• Vierailu jalkapallo-yliopistossa (Mistä lähtien yliopistoihin on kuulunut mm. kuntosali, uima-allas, spa ja elokuvateatteri?)

• Vierailu jalkapallo-museossa (Salon de la fama del fútbol), joka on ainoa koko maailmassa
  --> Juuso hei, meni nyt väärinpäin..
• Pachuca-äiti heitti meidät pariksi tunniksi shoppailemaan Liverpooliin, mutta itselle mukaan tarttui kyllä vain pakollinen: sukkahousut
• Ja mihin niitä sukkahousuja sitten tarvitsin? Illan ohjelmassa oli illallis-gaala, jonne pukeuduttiin siististi mekkoon. Gaala sisälsi esityksiä piireittäin, hyvää ruokaa ja juhlameininkiä. Ja Rotareiden turvaamaa piletystä. (Lue: alkoholivapaat juhlat)
  Kello 1am pistettiin peli poikki ja nukkumana.

Lauantaina

• Rotary-kulkue Pachucan keskustassa liikenne pysäyttäen ja oman maan liput liehuen.
  Ja kun kaikki olivat jo aivan väsyneitä kävelyyn, päästiin vihdoin istumaan bussiin. Matka kohti jotain vanhaa paikkaa...

• Se ruoka... Wacala! Ei vähään aikaan lihaa, kiitos! Kun lopetin syömisen niin näytti kuin olisin vain vähän närkkinyt, vaikka todellisuudessa maha oli jo aivan täynnä.
• Pinssien vaihtoa
• Kun luulimme, että vihdoin pääsisimme kotiin tämän jälkeen, niin bussit suuntasivatkin jonnekin minikokoiseen kylään, jossa syntyi sen illan aikana varmasti hyvin monta vaihtareiden näköistä jääpalaa...
  Tarkoituksena siellä oli ilmeisesti katsoa jotain esitystä, mutta itseltä se sitten jotenkin kummasti meni ohi...
• Loppuilta olikin sitten  aivan ihanan täydellinen: Pihlan ja Pachucan äidin ihana seura, kaakaota mintulla, uima-allas ja SAUNA <3
• Vielä loppuillasta saunan puhtaina ja ylipirteinä aloimme täyttämään Pihlan kanssa bleisereitämme uusilla, vaihdetuilla pinsseillä niin, että loppujen lopuksi Pachucan äidin piti tulla hoputtamaan meitä nukkumaan (kello noin 3am)

Sunnuntaina menimme Teotihuacaniin. Lopputulos:

Olemme Pihlan kanssa viimeisten joukossa "eksyneiden bussissa", jotka palaavat yhteiseen kokoontumispaikkaan aivan nääntyneinä ja auringon polttamina. Itseltäni taisi pieni helpotuksen itkukin tirahtaa, kun viimein näin bussit ja oman perheen odottamassa kotiin lähtöä ;D

Kun muut vaihto-oppilaat siis jatkoivat paluumatkaa Veracruziin niin minä lähdin oman perheeni (en tämänhetkisen) kanssa kohti Pueblaa, jossa nukuimme yhden yön kunnes jatkoimme matkaa takaisin Poza Ricaan. Ja täällä sitä ollaan.

Sunnuntaina sitä pitäisi taas olla laukut pakattuna ja suunnata bussiaseman kautta Veracruziin ja maanantaina aloittaa 2 viikon pituinen unelmaloma vaihtareiden kesken. EN MALTA ODOTTAA!

Suomalaiset pääsivät kälättämään yhdessä meidän kaunista kotimaan kieltämme <3 Kaikki Suomi-vaihtarit eivät ikävä kyllä tulleet/päässeet paikalle :(

Jotta pääsette mukaan fiilikseen...

Sitä vaan, että...

Hyvää isänpäivää!

Feliz Día del Padre!

Tylsyyskuolema.

Olen tällä hetkellä Meksikossa. Oman huoneeni lattialla kaverina tietokone ja puoliksi tyhjä vesilasi. Mahani on hyvin täynnä kaappinapostelusta ja en oikein tiedä, mitä kirjoittaisin. Host-veljeni pelaa alakerrassa xboxia ja muu perhe huitelee minulle tietämättömässä paikassa.

Suunnitelmana oli mennä tänään tekemään hieman 'pakko'shoppailua kaverin kanssa, mutta hänen perhe-esteidensä takia taidankin kökkiä kotona loppuillan... 

Oliko minulla joku asiakin kirjoittaa tänne tänään? Nooo... Voihan tämä olla tälläinen todiste, että vaihto-oppilasvuosi ei ole pelkästään biletystä (vaikka eilen olinkin juhlissa) ja koulutöistä pinnaamista (koeviikko menossa, eikä opiskelusta tietoakaan).

Tässä olisi hyvää aikaa tehdä se video minun ensimmäisestä kodistani täällä, mutta tällä hetkellä ei saa suusta edes mitään järkevää ulos. Pää paukuttaa tyhjää.

Mitäs sitä sitten tekisikään....

Bongasin netistä

Mielenkiintoinen tilasto:

Tilastojen mukaan 97% Meksikossa matkailleista palaa sinne uudestaan.

Tänään taas havahduin siihen, että kirjoitettuani tänne blogiin hyvin, hyvin pikaisen selostuksen viime viikonlopun tapahtumista, niin en edes lukaissut omaa tekstiäni läpi. Miten ihmeessä kukaan muukaan jaksaisi lukea mitä olen tehnyt, kun en itsekään sitä vaivaudu tekemään?
Asia nyt vain on niin, että silloin kun jotain tapahtuu niin sitä tapahtuu paljon. Ja tiedän, että siellä Suomen päässä kiinnostaa tietää (ainakin joitain ihmisiä?), että mitä täällä päässä on tapahtunut. Yritän siis aina kirjoittaa uusista tapahtumista tänne blogin puolelle, enkä vain omaan "päiväkirjaan" (jota en muuten ole vieläkään ostanut, joten tapahtumat/ajatukset ajatutuvat aina minkäkin kouluvihkon sivuille).

Toinen ongelma on se, että tosissaan kirjoitan vain hyvin nopeita ja lyhyitä kertomuksia siitä minä on tapahtunut. Kiinnostaisiko joitain tietää myös joitain asioita tästä maasta ja sen tavoista? Minua ainakin, mutta aina kun jotain uutta tulee vastaan, niin turha luulla, että muistaisin sitä enää, kun seuraavan kerran kirjaudun blogin puolelle. Voih... -_-

Millaista minun elämäni siis oikein on tällä hetkellä?

Olen nyt ollut täällä Meksikon maalla suurinpiirtein sen kolme kuukautta. Monet asiat alkavat siis olla minulle jo aivan arkea ja välillä se onkin tullut hyvin pysäyttävästi vastaan. Mitä nyt? Jos minulle ei olekaan seuraavaksi viikonlopuksi mitään huisin hauskaa tiedossa, niin tulee hyvin tyhjä olo. Kyllä sitä tekemistä on aina kuitenkin jostain putkahtanut. Täällä Meksikossa ei vain ole aina tapana kertoa suunnitelmista kovin paljon aikaisemmin...

Arkisin minun elämäni kulkee hyvin paljon samoja uria joka päivä.
Aamulla ylös kello 05:50.
Hiukset jotenkuten, meikissä tyydyn vain ripsien ojennukseen ja vaatteet roikkuvat joka päivä valmiina henkarissa: unovormu.
Taloudenhoitajan valmistama lounas (yleensä kerrosvoileipä tai quesadilla) ja juominen mukaan ja host-äidin kuskaamana kouluun n. 06.40.
Koulussa vihkoihin piirtämistä ja kavereille juttelemista. Välillä hyvin tylsistyneitä hetkiä ymmärtämättömyyden kanssa.
Lounas kello 10:20-10:50. Ja sama jatkuu.
Kotiin kello 14:10, jolloin on yleensä paahtavan kuuma. Nyt on tosin ollut hyvin sateista. Syksy tulossa. Kävelen koulumatkan noin 15 minuutissa.
Kotona syödään perheen kanssa yhdessä ruoka. Yleensä alussa keitto, jonka jälkeen juustopasta/riisi + jotain lihaa. (salaattia silloin tällöin)
Ruoan jälkeen perhe vetäytyy lepäämään/katsomaan televisiota. Minä jättäydyn television ääreen tai raahaudun yläkertaan omaan huoneeseen tietokoneelle. Joskus harvoin, kun olen oikein väsynyt, nukun.
Illalla kello 20 aikoihin, kun vanhemmat tulevat töistä (jonne menevät n. klo 17), syömme yhdessä iltapalaa/katsomme televisiota.
Suihkuun ja nukkumaan.

Poikkeuksina ovat tiistait ja torstait jolloin menen siis suoraan koulun jälkeen Victorin talolle, jossa ensin syömme ja lepäämme hetken, kunnes alamme opiskelemaan espanjaa. Yleensä palaan kotiin noin kello 18-19 ja syön iltapalaa perheen kanssa.

Arkisin minulla kuitenkin on harvemmin suunnitelmia kavereiden kanssa. He nimittäin käyttävät hyvin tiiviisti vapaa-ajan arkisin opiskeluun. Vain ne, joilla on jokin harrastus, menevät ulos koulun jälkeen. Tässä onkin yksi syy, miksi yritän nyt kovasti saada itseni harrastuksen pariin. Josko vihdoin pääsisin aloittamaan siellä yhdellä salilla tai aloittaisin jotain aivan uutta? Ja terve vaan, kyllä se uimarengas minunkin vatsan ympärille on kasvanut. Terveisiä vain täältä ruoan paratiisista! :D

Mites sitten sen kielen kanssa? Sujuuko espanjan kieli, jota en tänne tullessani puhunut juuri kahta lausetta enempää: Hola! Mi nombre es Jasmin y soy de Finlandia. Tengo 17 años.

No.

Kyllähän minä nyt huomattavasti tuota enemmän kykenen puhumaan! Kiitos Victorin, olen opiskellut tämän kolmen kuukauden aikana varmasti saman verran kielioppia kuin lukiossa opiskellaan kahdessa vuodessa! Se ei kuitenkaan helpota puhumista, jos ei osaa sanoja! Minulla tulee nimittäin aina seinä vastaan, kun sen tiedä sanoja espanjaksi ja siksi yritänkin tällä hetkellä keskittyä niihin. Kouluissa sanat ja kielioppi tulevat oppikirjojen teksteissä yhdessä, mutta kun minulle ei sellaista oppikirjaa täällä ole, niin...

... olen alkanut suomentaa kirjaa nimeltä Los Juegos Del Hambre! :D Tunnistatteko? Tarkoituksena kirjoittaa aina ylös uusia sanoja ja sitten opetella ne ennen kuin jatkan eteenpäin. Nyt olen edennyt huomattavat kaksi ja puoli sivua!!

Yritys on siis kova.

Mitäs muuta? Tortilloja syödään edelleen melkein kaiken kanssa, vessapaperi tungetaan pöntön sijasta roskakoriin, amerikkalaiset pannukakut on nimetty hot cakeiksi, tiskit pestään tiskiharjan sijasta sienellä, lattioilla ei ole ikinä mattoja ja minä en ole vieläkään päässyt leipomaan! (Ja viime viikon perjantaina missasin tamalien kokkaus opetukset, koska menin Pueblaan. Host-äiti opetteli tämän ruokalajin teon Victorin äidin opastuksella. No, ehkä minunkin aikani vielä tulee...)

Mikä erottaa meksikolaisen ja amerikkalaisen?

Ei mikään. Meksikolaiset ovat amerikkalaisia, höhöö!

Tämä tyttö tuli eilen muutaman ihanan päivän reissulta Pueblasta, joka on iso kaupunki noin 4-5 tunnin ajomatkan päässä Poza Ricasta. En kuitenkaan mennyt minun tämän hetkisen perheeni kanssa, vaan toisen perheen kanssa, joka kuitenkin tuntuu minusta enemmän perheeltä kuin ketkään muut täällä Meksikon puolella :) (eikä minulla kyllä ole vieläkään mitään tietoa, että tulenko asumaan heidän kanssaan vai en..)

Matka ajoittui  täksi viikonlopuksi, jolloin Mekikossa vietettiin juhlaa, nimeltä día de los muertos. Tällä juhlalla on ennen ollut hyvinkin iso merkitys, mutta nykypäivänä se tarkoittaa suurimmalle osalle ihmisistä tamalien syömistä (joista minulla ei muuten ole kuvaa) ja kuuman kaakaon juomista. Sekä lapsille naamiaisasuihin pukeutumista ja ovelta ovelle karkkien toivossa kulkemista (pidennetty Halloween).

Minä tein tuon pidennetyn viikonlopun aikana niin paljon asioita, että yritän selittää mahdollisimman lyhyesti. Yksi hassu juttu muuten - jostain syystä minulla ei ole kovin paljon kuvia viikonlopusta? Taisin vain keksittyä pitämään hauskaa :D

Keskiviikkona minulla oli jo laukut pakattuna ja koulun jälkeen Cinthya-sisko tuli perheineen hakemaan minua ja minun tavaroitani kotoa, jotta pääsimme aloittamaan matkan kohti Pueblaa!

...tai ei ihan. Ensin pysähdyimme lähimmälle bensa-asemalle tankkaamaan auto, ostamaan juotavaa ja syömään tamaleja <3

Ja matkaan!

Bongatkaa kartalta!

Perillä olimme vasta joskus myöhään illalla, jolloin autossakin alkoi olla jo viileä.

Aivan! Puebla ei ollutkaan ilmastoltaan ihan samaa laatua kuin Poza Rica. Siellä ilma oli aikalailla samanlainen kuin Suomessa alkusyksystä, kun takki on jo tarpeen. Ero oli kuitenkin siinä, että silloi  kun aurinko sattui hetkeksi paistamaan kohti, niin se paahtoi kunnolla!

Pueblassa majoituimme taloon, jonka tämä perhe omistaa  ja jossa perheen vanhin tyttö Rose tällä hetkellä opiskellessaan Pueblassa. Ja se yliopisto! En ole ikinä nähnyt mitään niin kaunista ja upeaa koulua! Äiti, mitäs sanot, jos muutankin sinne opiskelemaan? ^^ Kuulemma yksi maan parhaista yliopistoista. Kuuluisa myös siitä, että vastapäätä oleva tie on täynnä pelkkiä yökerhoja. Ei ole vaikea keksiä tekemistä, kun opiskelu alkaa tympiä :D

Iltapalaksi söimme hieman lisää tamaleja ja joimme kuumaa kaakaota pan de los muertosin kanssa. (Todella herkullista leipää, jota syödään juuri tämän juhlapyhän aikana. Maku toi hieman mieleen croissantin)

Pikakelauksella mitä kaikkea tuli tehtyä:

Torstai: Söin tamaleja, join kaakaota, söin pan de los muertosia, kiertelin Cholulassa, ostin postikortteja, ostin suklaapääkallon, katselin lapsia naamiaisasuissa kiertelemässä karkkia kerjäten, kuuntelin kitaransoittoa livenä samalla, kun muu perhe lauloi kappaleiden mukana. Palelin :D Kävimme Rosen koululla Halloween-kierroksella säikyteltävinä..!

Perjantai: Söimme aamupalaa ulkona, menimme kävelemään Pueblan keskustaan, söin churroja, rakastuin siihen kaupunkiin, katsoimme juhlapyhän paraatia, söimme pitsaa...

Mitäs sitä taas tuli syötyä?

Rose, minä ja Cinthya.

Lauantaina menimme ostoskeskukseen shoppailemaan (hyvin pienesti), jonka jälkeen teimme jotain mitä en olisi osannut kuvitella tekeväni Meksikossa: Me menimme luistelemaan! ;D

Parhaista parhain meksikolainen perheeni! Älkää unohtako kaunotarta kameran takana!

Pieni tyttö innoissaan suklaapääkallosta!

NAM <3

Aaaw! Minun kauniit meksikolaiset siskoni.

Sunnuntaina viimeinen päivä paratiisissa. Menimme syömään aamupalaa ulos, jonka jälkeen menimme taivaaseen=ostoskeskukseen. Miksi emme menneet sinne lauantaina, kun minulla oli minun rahat mukanani? nyt minä nimittäin olin jättänyt laukun talolle, koska luulin, että menemme vain syömään. No, kiertelimme taivaassa, menimme ostamaan donitseja, menimme pakkaamaan ja lähdimme takaisin Poza Ricaan. Siinä vaiheessa, kun sanoin heipat Roselle, niin meinasin alkaa itkemään. Mikä minua vaivaa? :D Lupasivat kuitenkin viedä minut sinne vielä uudestaan ^^

Poza Ricassa olimme noin klo 11:30pm. Ja ei kun nukkumaan. (Oliko tarpeeksi lyhyesti? Teksistä ei nimittäin selviä, kuinka hauskaa minulla oli!)

Kuitenin yksi juttu. Tuon viikonlopun aikana minusta tuntui kuin olisin vasta tullut Meksikoon. En nimittäin meinannut ymmärtää yhtään mitään kun tämä perhe puhui keskenään! Kun joku puhui vain minulle niin kyllä, mutta... Cinthya kuitenkin myönsi, että käyttävät puhekieltä(tai jotain vastaavaa), joka ei ole 'hyvää espanjaa'.