Tänään taas havahduin siihen, että kirjoitettuani tänne blogiin hyvin, hyvin pikaisen selostuksen viime viikonlopun tapahtumista, niin en edes lukaissut omaa tekstiäni läpi. Miten ihmeessä kukaan muukaan jaksaisi lukea mitä olen tehnyt, kun en itsekään sitä vaivaudu tekemään?
Asia nyt vain on niin, että silloin kun jotain tapahtuu niin sitä tapahtuu paljon. Ja tiedän, että siellä Suomen päässä kiinnostaa tietää (ainakin joitain ihmisiä?), että mitä täällä päässä on tapahtunut. Yritän siis aina kirjoittaa uusista tapahtumista tänne blogin puolelle, enkä vain omaan "päiväkirjaan" (jota en muuten ole vieläkään ostanut, joten tapahtumat/ajatukset ajatutuvat aina minkäkin kouluvihkon sivuille).

Toinen ongelma on se, että tosissaan kirjoitan vain hyvin nopeita ja lyhyitä kertomuksia siitä minä on tapahtunut. Kiinnostaisiko joitain tietää myös joitain asioita tästä maasta ja sen tavoista? Minua ainakin, mutta aina kun jotain uutta tulee vastaan, niin turha luulla, että muistaisin sitä enää, kun seuraavan kerran kirjaudun blogin puolelle. Voih... -_-

Millaista minun elämäni siis oikein on tällä hetkellä?

Olen nyt ollut täällä Meksikon maalla suurinpiirtein sen kolme kuukautta. Monet asiat alkavat siis olla minulle jo aivan arkea ja välillä se onkin tullut hyvin pysäyttävästi vastaan. Mitä nyt? Jos minulle ei olekaan seuraavaksi viikonlopuksi mitään huisin hauskaa tiedossa, niin tulee hyvin tyhjä olo. Kyllä sitä tekemistä on aina kuitenkin jostain putkahtanut. Täällä Meksikossa ei vain ole aina tapana kertoa suunnitelmista kovin paljon aikaisemmin...

Arkisin minun elämäni kulkee hyvin paljon samoja uria joka päivä.
Aamulla ylös kello 05:50.
Hiukset jotenkuten, meikissä tyydyn vain ripsien ojennukseen ja vaatteet roikkuvat joka päivä valmiina henkarissa: unovormu.
Taloudenhoitajan valmistama lounas (yleensä kerrosvoileipä tai quesadilla) ja juominen mukaan ja host-äidin kuskaamana kouluun n. 06.40.
Koulussa vihkoihin piirtämistä ja kavereille juttelemista. Välillä hyvin tylsistyneitä hetkiä ymmärtämättömyyden kanssa.
Lounas kello 10:20-10:50. Ja sama jatkuu.
Kotiin kello 14:10, jolloin on yleensä paahtavan kuuma. Nyt on tosin ollut hyvin sateista. Syksy tulossa. Kävelen koulumatkan noin 15 minuutissa.
Kotona syödään perheen kanssa yhdessä ruoka. Yleensä alussa keitto, jonka jälkeen juustopasta/riisi + jotain lihaa. (salaattia silloin tällöin)
Ruoan jälkeen perhe vetäytyy lepäämään/katsomaan televisiota. Minä jättäydyn television ääreen tai raahaudun yläkertaan omaan huoneeseen tietokoneelle. Joskus harvoin, kun olen oikein väsynyt, nukun.
Illalla kello 20 aikoihin, kun vanhemmat tulevat töistä (jonne menevät n. klo 17), syömme yhdessä iltapalaa/katsomme televisiota.
Suihkuun ja nukkumaan.

Poikkeuksina ovat tiistait ja torstait jolloin menen siis suoraan koulun jälkeen Victorin talolle, jossa ensin syömme ja lepäämme hetken, kunnes alamme opiskelemaan espanjaa. Yleensä palaan kotiin noin kello 18-19 ja syön iltapalaa perheen kanssa.

Arkisin minulla kuitenkin on harvemmin suunnitelmia kavereiden kanssa. He nimittäin käyttävät hyvin tiiviisti vapaa-ajan arkisin opiskeluun. Vain ne, joilla on jokin harrastus, menevät ulos koulun jälkeen. Tässä onkin yksi syy, miksi yritän nyt kovasti saada itseni harrastuksen pariin. Josko vihdoin pääsisin aloittamaan siellä yhdellä salilla tai aloittaisin jotain aivan uutta? Ja terve vaan, kyllä se uimarengas minunkin vatsan ympärille on kasvanut. Terveisiä vain täältä ruoan paratiisista! :D

Mites sitten sen kielen kanssa? Sujuuko espanjan kieli, jota en tänne tullessani puhunut juuri kahta lausetta enempää: Hola! Mi nombre es Jasmin y soy de Finlandia. Tengo 17 años.

No.

Kyllähän minä nyt huomattavasti tuota enemmän kykenen puhumaan! Kiitos Victorin, olen opiskellut tämän kolmen kuukauden aikana varmasti saman verran kielioppia kuin lukiossa opiskellaan kahdessa vuodessa! Se ei kuitenkaan helpota puhumista, jos ei osaa sanoja! Minulla tulee nimittäin aina seinä vastaan, kun sen tiedä sanoja espanjaksi ja siksi yritänkin tällä hetkellä keskittyä niihin. Kouluissa sanat ja kielioppi tulevat oppikirjojen teksteissä yhdessä, mutta kun minulle ei sellaista oppikirjaa täällä ole, niin...

... olen alkanut suomentaa kirjaa nimeltä Los Juegos Del Hambre! :D Tunnistatteko? Tarkoituksena kirjoittaa aina ylös uusia sanoja ja sitten opetella ne ennen kuin jatkan eteenpäin. Nyt olen edennyt huomattavat kaksi ja puoli sivua!!

Yritys on siis kova.

Mitäs muuta? Tortilloja syödään edelleen melkein kaiken kanssa, vessapaperi tungetaan pöntön sijasta roskakoriin, amerikkalaiset pannukakut on nimetty hot cakeiksi, tiskit pestään tiskiharjan sijasta sienellä, lattioilla ei ole ikinä mattoja ja minä en ole vieläkään päässyt leipomaan! (Ja viime viikon perjantaina missasin tamalien kokkaus opetukset, koska menin Pueblaan. Host-äiti opetteli tämän ruokalajin teon Victorin äidin opastuksella. No, ehkä minunkin aikani vielä tulee...)