Palasin Pachucasta!

Sunnuntaina päättyi reilu viikon viikonlopun pituinen hengailu (más o menos) 500 vaihto-oppilaan kesken. Mikä on fiilis?
(*laulelee päänsä sisällä*)

Keskiviikkona lähdin taas yhdessä heti aamusta yhdessä täyteen pakatun matkalaukun kanssa Poza Rican bussiasemalle matkakohteena jälleen kerran Veracruz. Matka alkoikin ihan hyvin:
Kaikki tietysti tuojottivat blondia tyttöä helisevän, pinssejä täynnä olevan takkinsa kanssa, yhtään peittelemättä.
Sitten joku tuntematon tulee vielä ja ojentaa minulle delfiini-avaimenperää minun takkiani osoittaen. Ja vaikka kuinka sanon, että ei kyllä ole minun, niin kovasti sen minulle haluaa antaa. "Aijaha. Kiitos paljon. Moro!"
Ja vielä ennen bussin starttausta bussikuski haluaa jutella kanssani mukavia. Mikäs siinä.
Veracruz, täältä tullaan!

Torstaina meidän piirimme vaihto-oppilaat (pois sulkien Orizabassa asuvat) kerääntyvät heti aamusta bussille tavaroidensa kanssa tarkoituksena startata matkaan kello 9. Meksikossa kuitenkin kun ollaan, niin matkahan viivästyi hieman niin, että Orizaban bussipysäkiltä pystyin bongaamaan 3 hyvin kyllästynyttä vaihto-oppilasta noin parin tunnin ajan heidän odotellessa meidän saapumistamme...

Noin 5 tunnin(?) bussimatkan jälkeen saavuimme vihdoin tänne:

Meidän bussin saavuttua alkoi muitakin vaihtareita kerääntyä paikalle.
Voi sitä innostuksen määrää, kun muut vaihtarit tapasivat pitkästä aikaa  ihmisiä omista kotimaistaan! Alettiin Pihlan kanssa bongailemaan muita samoissa Rotary-bleisereiden väreissä... Aaa! Suomalaisia!

Sitten oikeen sopivaan paikkaan pistettiin tämä kaikkien vaihtareiden ryhmäkuvan otto: monien tuntien bussimatkojen jälkeen. Joillain ne tunnit yltivätkin melkein 10 asti...

Illan ohjelmassa oli puheita ja tanssiesityksiä teatterilla, mutta kuka siinä nyt malttoi kuunnella...

Esitysten jälkeen siirryttiin nukkumaan muiden vaihtareiden tai Rotary-ihmisten koteihin. Minä, Pihla, Aline (Brasilia) ja Ruth (Saksa) (kakki piiristä 4190) menimme erään parsikunnan taloon, josta myöhemmin lisää(!)

Perjantaina ohjelmassa:

• Vierailu jalkapallo-yliopistossa (Mistä lähtien yliopistoihin on kuulunut mm. kuntosali, uima-allas, spa ja elokuvateatteri?)

• Vierailu jalkapallo-museossa (Salon de la fama del fútbol), joka on ainoa koko maailmassa
  --> Juuso hei, meni nyt väärinpäin..
• Pachuca-äiti heitti meidät pariksi tunniksi shoppailemaan Liverpooliin, mutta itselle mukaan tarttui kyllä vain pakollinen: sukkahousut
• Ja mihin niitä sukkahousuja sitten tarvitsin? Illan ohjelmassa oli illallis-gaala, jonne pukeuduttiin siististi mekkoon. Gaala sisälsi esityksiä piireittäin, hyvää ruokaa ja juhlameininkiä. Ja Rotareiden turvaamaa piletystä. (Lue: alkoholivapaat juhlat)
  Kello 1am pistettiin peli poikki ja nukkumana.

Lauantaina

• Rotary-kulkue Pachucan keskustassa liikenne pysäyttäen ja oman maan liput liehuen.
  Ja kun kaikki olivat jo aivan väsyneitä kävelyyn, päästiin vihdoin istumaan bussiin. Matka kohti jotain vanhaa paikkaa...

• Se ruoka... Wacala! Ei vähään aikaan lihaa, kiitos! Kun lopetin syömisen niin näytti kuin olisin vain vähän närkkinyt, vaikka todellisuudessa maha oli jo aivan täynnä.
• Pinssien vaihtoa
• Kun luulimme, että vihdoin pääsisimme kotiin tämän jälkeen, niin bussit suuntasivatkin jonnekin minikokoiseen kylään, jossa syntyi sen illan aikana varmasti hyvin monta vaihtareiden näköistä jääpalaa...
  Tarkoituksena siellä oli ilmeisesti katsoa jotain esitystä, mutta itseltä se sitten jotenkin kummasti meni ohi...
• Loppuilta olikin sitten  aivan ihanan täydellinen: Pihlan ja Pachucan äidin ihana seura, kaakaota mintulla, uima-allas ja SAUNA <3
• Vielä loppuillasta saunan puhtaina ja ylipirteinä aloimme täyttämään Pihlan kanssa bleisereitämme uusilla, vaihdetuilla pinsseillä niin, että loppujen lopuksi Pachucan äidin piti tulla hoputtamaan meitä nukkumaan (kello noin 3am)

Sunnuntaina menimme Teotihuacaniin. Lopputulos:

Olemme Pihlan kanssa viimeisten joukossa "eksyneiden bussissa", jotka palaavat yhteiseen kokoontumispaikkaan aivan nääntyneinä ja auringon polttamina. Itseltäni taisi pieni helpotuksen itkukin tirahtaa, kun viimein näin bussit ja oman perheen odottamassa kotiin lähtöä ;D

Kun muut vaihto-oppilaat siis jatkoivat paluumatkaa Veracruziin niin minä lähdin oman perheeni (en tämänhetkisen) kanssa kohti Pueblaa, jossa nukuimme yhden yön kunnes jatkoimme matkaa takaisin Poza Ricaan. Ja täällä sitä ollaan.

Sunnuntaina sitä pitäisi taas olla laukut pakattuna ja suunnata bussiaseman kautta Veracruziin ja maanantaina aloittaa 2 viikon pituinen unelmaloma vaihtareiden kesken. EN MALTA ODOTTAA!

Suomalaiset pääsivät kälättämään yhdessä meidän kaunista kotimaan kieltämme <3 Kaikki Suomi-vaihtarit eivät ikävä kyllä tulleet/päässeet paikalle :(