Tämä tyttö tuli eilen muutaman ihanan päivän reissulta Pueblasta, joka on iso kaupunki noin 4-5 tunnin ajomatkan päässä Poza Ricasta. En kuitenkaan mennyt minun tämän hetkisen perheeni kanssa, vaan toisen perheen kanssa, joka kuitenkin tuntuu minusta enemmän perheeltä kuin ketkään muut täällä Meksikon puolella :) (eikä minulla kyllä ole vieläkään mitään tietoa, että tulenko asumaan heidän kanssaan vai en..)
Matka ajoittui täksi viikonlopuksi, jolloin Mekikossa vietettiin juhlaa, nimeltä día de los muertos. Tällä juhlalla on ennen ollut hyvinkin iso merkitys, mutta nykypäivänä se tarkoittaa suurimmalle osalle ihmisistä tamalien syömistä (joista minulla ei muuten ole kuvaa) ja kuuman kaakaon juomista. Sekä lapsille naamiaisasuihin pukeutumista ja ovelta ovelle karkkien toivossa kulkemista (pidennetty Halloween).
Minä tein tuon pidennetyn viikonlopun aikana niin paljon asioita, että yritän selittää mahdollisimman lyhyesti. Yksi hassu juttu muuten - jostain syystä minulla ei ole kovin paljon kuvia viikonlopusta? Taisin vain keksittyä pitämään hauskaa :D
Keskiviikkona minulla oli jo laukut pakattuna ja koulun jälkeen Cinthya-sisko tuli perheineen hakemaan minua ja minun tavaroitani kotoa, jotta pääsimme aloittamaan matkan kohti Pueblaa!
...tai ei ihan. Ensin pysähdyimme lähimmälle bensa-asemalle tankkaamaan auto, ostamaan juotavaa ja syömään tamaleja <3
Ja matkaan!
Bongatkaa kartalta!
Perillä olimme vasta joskus myöhään illalla, jolloin autossakin alkoi olla jo viileä.
Aivan! Puebla ei ollutkaan ilmastoltaan ihan samaa laatua kuin Poza Rica. Siellä ilma oli aikalailla samanlainen kuin Suomessa alkusyksystä, kun takki on jo tarpeen. Ero oli kuitenkin siinä, että silloi kun aurinko sattui hetkeksi paistamaan kohti, niin se paahtoi kunnolla!
Pueblassa majoituimme taloon, jonka tämä perhe omistaa ja jossa perheen vanhin tyttö Rose tällä hetkellä opiskellessaan Pueblassa. Ja se yliopisto! En ole ikinä nähnyt mitään niin kaunista ja upeaa koulua! Äiti, mitäs sanot, jos muutankin sinne opiskelemaan? ^^ Kuulemma yksi maan parhaista yliopistoista. Kuuluisa myös siitä, että vastapäätä oleva tie on täynnä pelkkiä yökerhoja. Ei ole vaikea keksiä tekemistä, kun opiskelu alkaa tympiä :D
Iltapalaksi söimme hieman lisää tamaleja ja joimme kuumaa kaakaota pan de los muertosin kanssa. (Todella herkullista leipää, jota syödään juuri tämän juhlapyhän aikana. Maku toi hieman mieleen croissantin)
Pikakelauksella mitä kaikkea tuli tehtyä:
Torstai: Söin tamaleja, join kaakaota, söin pan de los muertosia, kiertelin Cholulassa, ostin postikortteja, ostin suklaapääkallon, katselin lapsia naamiaisasuissa kiertelemässä karkkia kerjäten, kuuntelin kitaransoittoa livenä samalla, kun muu perhe lauloi kappaleiden mukana. Palelin :D Kävimme Rosen koululla Halloween-kierroksella säikyteltävinä..!
Perjantai: Söimme aamupalaa ulkona, menimme kävelemään Pueblan keskustaan, söin churroja, rakastuin siihen kaupunkiin, katsoimme juhlapyhän paraatia, söimme pitsaa...
Mitäs sitä taas tuli syötyä?
Rose, minä ja Cinthya.
Lauantaina menimme ostoskeskukseen shoppailemaan (hyvin pienesti), jonka jälkeen teimme jotain mitä en olisi osannut kuvitella tekeväni Meksikossa: Me menimme luistelemaan! ;D
Parhaista parhain meksikolainen perheeni! Älkää unohtako kaunotarta kameran takana!
Pieni tyttö innoissaan suklaapääkallosta!
NAM <3
Aaaw! Minun kauniit meksikolaiset siskoni.
Sunnuntaina viimeinen päivä paratiisissa. Menimme syömään aamupalaa ulos, jonka jälkeen menimme taivaaseen=ostoskeskukseen. Miksi emme menneet sinne lauantaina, kun minulla oli minun rahat mukanani? nyt minä nimittäin olin jättänyt laukun talolle, koska luulin, että menemme vain syömään. No, kiertelimme taivaassa, menimme ostamaan donitseja, menimme pakkaamaan ja lähdimme takaisin Poza Ricaan. Siinä vaiheessa, kun sanoin heipat Roselle, niin meinasin alkaa itkemään. Mikä minua vaivaa? :D Lupasivat kuitenkin viedä minut sinne vielä uudestaan ^^
Poza Ricassa olimme noin klo 11:30pm. Ja ei kun nukkumaan. (Oliko tarpeeksi lyhyesti? Teksistä ei nimittäin selviä, kuinka hauskaa minulla oli!)
Kuitenin yksi juttu. Tuon viikonlopun aikana minusta tuntui kuin olisin vasta tullut Meksikoon. En nimittäin meinannut ymmärtää yhtään mitään kun tämä perhe puhui keskenään! Kun joku puhui vain minulle niin kyllä, mutta... Cinthya kuitenkin myönsi, että käyttävät puhekieltä(tai jotain vastaavaa), joka ei ole 'hyvää espanjaa'.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti