Moni vaihto-oppilas sanoo, että joulun aika on (ainakin yhtä) pahinta aikaa vaihto-oppilasvuodessa. Se on monelle ensimmäinen joulu ilman omaa perhettä ja vielä hyvin kaukana perheestä. Asiaa ei välttämättä edes helpota se, että tuleeko hyvin vai huonosti toimeen isäntäperheensä kanssa.
Minulla meni täysin kivuttomasi aika ennen jouluaattoa. En tuntenut yhtään joulufiilistä, joten en myöskään tuntenut jääväni mistään paitsi. Eihän edes voinut olla joulu; ulkona yli 20 astetta lämmintä niin, että varjoa piti hakea palmupuun alta..! Luulin siis, että jouluaattokin menisi siinä missä mikä tahansa päivä. Vielä päivää ennen jouluaattoa heiluin host-perheeni kanssa kaupassa, kun he ostelivat vielä viimetippaan vaatteita aatolle. Siellä taisi olla koko kaupunki samaan aikaan...
Omaksi yllätykseksi heräsinkin jouluaattona heti hyvin surullisena ja huomaamattani aloin selostaa mielessäni Suomen jouluaattoperinteitä espanjaksi... Ei siinä muu auttanut kuin kammeta itsensä ylös sängystä! Olihan sentään jouluaatto. Joulukalenteri sen todisti :)
Kotiin joulukoristeet olivat ilmestyneet sillä aikaa, kun itse olin Ruta Mayalla.
Herättyäni puin siis vaatteet, petasin sängyn + tein kaikenlaisia aamutoimia samalla kuunnellen, että milloina aloitettaisiin syömään aamupalaa.
Jossain vaiheessa kuitenkin kuulin, että ovi kävi. Joku lähti ja lisäksi joku oli jo alakerrassa ilmeisesti syömässä. Selevä.. Täällä ei siis syödäkään jouluaaton aamupalaa yhdessä. Menin siis itse alakertaan(joka oli jo siinä vaiheessa tyhjä) ja vedin (jälleen kerran) joitain sokerimuroja nassuun.
Jossain vaiheessa minulle tultiin sanomaan, että valmis pitäisi olla klo 19, kun mentäisiin tekemään lahjojen vaihto ja sen jälkeen lähdettäisiin syömään. Kaikki muut suuntasivat vielä asioille ja minä jäin kotiin istumaan Facebookin ääressä.
Tässä vaiheessa olin surullinen. Juttelin Facebookin välityksellä kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa ja yritin kohentaa mielialaani. Olihan tämä vain yksi ja ainoa joulu Meksikossa. Suomalaisia jouluja tulisi vielä monia. Ja tätä hoin uudestaan ja uudestaan. Samalla olin paineissa, että mitä tekisin, kun sain kutsun toiselta perheeltä viettää joulu heidän kanssa. Miten sellaista nyt saisi selitettyä hienovaraisesti: Joo, sori, en vietäkkään joulua teidän kanssa, vaikka ootte mun "perhe". Onneksi asia järjestyi niin, että vietin jouluaaton host-perheeni kanssa ja joulupäivän sitten toisen perheen kanssa :)
Puolenpäivän jälkeen (klo 14?) tuotiin kotiin ruokaa, syötiin ja alettiin pikkuhiljaa valmistautua iltaa varten. Minulla oli kamalia paineita mekon kanssa! :D Itseltä ei löytynyt sopivaa pitää juhlamekkoa tilaisuutta varten (en tainnut vielä selittää, että olimme menossa viettämään joulua yhdelle hotellille?), joten lainasin mekkoa Saksassa olevalta host-siskolta. Ensin luulin, että minun pitää pukeutua Barbieksi, sitten disco-palloksi.. Onneksi lopulta löytyi hieman neutraalimpi mekko, josta ei ehkä syntynyt näin räikeitä mielikuvia.
Klo 19 kukaan ei tietenkään ollut vielä valmis (Meksiko), mutta yllättävän pian siitä oltiin kuitenkin kokoonnuttu isovanhempien talolle, jossa aloitettiin lahjojen vaihto samalla pitämällä Skype-yhteyttä Saksassa olevaan host-siskoon. Periaatteena siis, että jokainen antaa yhden lahjan ja jokainen saa yhden lahjan. Minulle tuli lahjaksi vaatteita + annoin vanhemmalle host-veljelle hajuveden.
Kuvassa näkyy host-äidin äitiä, veljeä ja veljen poikaa.
Meksikolainen jouluruokapöytä. Sieltä löytyi mm. kalkkunaa, kanaa, kalaa, frijoles,
jotain perunajuttua lihalla, pastaa...
Hotellilla ei tosiaankaan ollut enää yhtään ruokahalua, mutta kaikkea maistellen... (Ja huonot salamakuvat pimeässä)
Meksikossa kun oltiin, niin juhlissa mentiin salsaten. Itsellä vielä opettelematta... Ja heti kun alkoi kuulua tämän päivän disco-musiikkia, niin tanssilava tyhjeni :D
Lopulta väsyneinä kotiin ja nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti