Ruta Tuxpan-Tajin

Viime viikonloppu meni siis taas Rotaryn järjestämässä ohjelmassa muiden vaihtareiden seurassa. Ja aina, kun näemme toisemme, meillä on tietysti todella hauskaa! Tällä kertaa pääohjelmana oli lauantaina osallistuminen Cumbre Tajiniin, joka on eräänlainen viikon pituinen festivaali Tajinissa, jonne tulee paljon porukkaa ympäri Meksikoa ja myös ulkomailta. Paikalle saadaan yleensä aina kuuluisia esiintyjiä ja tänä vuonna sieltä pystyi löytämään mm. sellaisia nimiä kuin Calvin Harris, Juanes, The Smashing Pumpkins, The Blind Melon, Regina Spekor, Pet Shop Boys ja paljon muita. Me kaikki vaihtarit kokoonnuimme yhteen Tuxpanissa, joka on kaupunki tunnin ajomatkan päässä Poza Ricasta ja sieltä sitten menimme lauantaiksi Tajiniin ja yöllä takaisin. Ensin kuitenkin:

Sabado 22/03/13

Saavuin Poza Rican bussiasemalla host-isäni kanssa aivan viime tippaan, joten sain saman tien nousta bussin kyytiin ja melkein heti lähdimmekin liikkeelle. Matka Tuxpaniin ei vienytkään kuin hiukkasen alle tunnin, joten en kerinnyt edes elokuvaa katsoa bussissa loppuun.

Bussiasemalta lähdettiin suoraan Holiday Inniin, jossa tulisimme viettämään koko päivän muiden vaihtareiden saavuttua. Olimme siellä ensimmäisiä muutaman muun vaihtarin kanssa ja muut alkoivat valua vasta myöhemmin paikalle, kun me olimme jo ottamassa aurinkoa siellä poltteessa.

Kulutimme siis aivan koko päivän ja yön siellä hotellin pihassa, joka oli vain meille varattu. Söimme lounasta, otimme aurinkoa, uimme uima-altaassa, söimme illallista (kuumia koiria ja hamppareita) ja kuuntelimme musiikkia. Siinä vaiheessa, kun brasilialaiset alkoivat laittaa omaa musiikkiaan ja pitämään omia bileitään, häivyimme me muut omille teillemme. Mm. Lulu, Pihla ja minä, menimme ulkopuolelle ottamaan kuvia Lulun ihanalla kameralla.

Mä olen niin onnelline, että tämä nainen on osa minun vuottani ♥

Ihana Izél Turkista ♥

Péter Unkarista. Mahtava tyyppi!

Ihanat Pihla ja Joanna

Itse olin koko päivän todella energinen ja myös onnellinen, koska näin taas pitkästä aikaa ihania ystäviäni. Sain myös järjestettyä niin, että yövyin koko reissun ajan Pihlan kanssa saman katon alla, tosin muutaman muun ei-niin-kivan – vaihtarin kanssa.

Muutamia kyllästymisen hetkiä lukuun ottamatta viikonlopun Ruta Tuxpan-Tajin alkoi todella mukavasti!


Sabado 23/03/13

Edellisen päivän myöhäinen aikataulu hieman vaikeutti lauantaiaamun nousua, kun piti nousta jo kello kuudelta aamulla, mutta onneksi aamuheräämiset ovat helpompia silloin, kun sitä ei tarvitse tehdä yksin ja tietää, että edessä on jotain kivaa!

Heräsimme, söimme aamupalaa ja pakkasimme tarvittavat tavarat edessä olevaan pitkään päivään Cumbre Tajinissa. Kaikki meni ihan putkeen meidän viikonlopun host-äitiä lukuun ottamatta. Hän nimittäin oli jostain saanut päähänsä, että Cumbreen ei voisi mennä shortseissa. Siis täh? Kuka hullu nyt heiluisi koko päivän pitkissä lahkeissa, kun lämpötila aivan varmasti nousisi hurjiin lukemiin, eikä ilmastointia missään (vaikka niitä hullujakin löytyi siellä 45–48 asteessa)? Olimme jo alistuneet siihen, että meidän pitäisi laittaa kaikki yllemme eräät heijastimen oranssit t-paidat, että emme hukkuisi toisistamme, joten emme suostuneet vielä paahtumaan kuumuudessa. Otimme siis vaihtamista varten minun reppuuni myös shortsit, jotka vaihdoimme sitten tilaisuuden tullen farkkujen tilalle.

Quesadillojen jälkeen menimme busseille ja aloitimme puolentoista tunnin matkan Tajiniin. Matkan aikana lähinnä nukuimme, mutta sitä ennen keksimme hiukan mukavoittaa oloamme niissä annetuissa t-paidoissa. Revimme kaula-aukkoja löysemmiksi ja ratkoimme saumoja niin, että näyttivät paljon paremmilta. Vielä hihat kun käärimme ylös, niin olimme oikein tyylikkäitä! :D

Saavuimme konserttialueen porteille ennen aukeamista, joten jouduimme odottelemaan reilu puoli tuntia ison ihmismassan kanssa. Kuten jo olin arvannut, oli siellä farkuissa aivan tuskastuttavan kuuma. Rotary-vastaavat etsivät meille varjoalueen, jossa pystyimme odottelemaan hieman mukavammissa tunnelmissa. Kävimme Pihlan kanssa myös ostamassa kylmää ananasmehua ja minä joinkin oman litran kokoisen mukini melkein putkeen.

Kello yhdeltätoista pääsimme sisään ja Pihlan kanssa suuntasimme suoraan vessaan vaihtamaan farkut shortseihin. Olo parani huomattavasti ja olimme valmiita aloittamaan päivän seikkailut!

Alkupäivä meni lähinnä siinä, että kiertelimme paikkoja. Meidän ei tarvinnut pysähtyä paikallamme kuin viideksi minuutiksi juomaan, kun jo kolme kertaa tuli ihmisiä puhumaan meille tai pyytämään kuvia.

Jatkoimme kiertelyä ja kiersimme mm. paikan ”ostoskeskuksen”, joka oli täynnä pieniä kojuja.

Jossain vaiheessa, kun istuimme alas nurmikolle ja minä kaivoin esiin videokamerani, alkoi yhtäkkiä tapahtua hauskoja asioita! Monet känniläiset tulivat puhumaan meille, saimme tehdä pari haastattelua (koko illan haastattelusaldo oli 5, joista 2 tapahtui suorana; yksi televisioon ja yksi radioon).

Minulla oli niin hauskaa! Varsinkin illalla, kun kiertelimme Pihlan kanssa kahden kesken alueella, niin meillä oli aivan huikeaa. Todella moni ihminen halusi ottaa kuvan meidän kanssamme ja ihan vain kävellessä saimme tuntea olomme julkkiksiksi, kun ihmiset tuijottivat ja ottivat ihan noin vain kuvia.

Yöllä, kun kaikki muut olivat katsomassa konserttia, minä kävelin Pihlan kanssa iloisina ja äänekkäinä.

Illalla, puolen yön aikaan, kun konsertti vielä jatkui, alkoi väsymys jo painaa ja koko päivän kävely särkeä jalkapohjia. Etsimme Pihlan kanssa penkit, jonne istua ja nojasimme toisiimme, jotta pystyimme ummistamaan silmämme ja odottamaan konsertin loppua. Emme tietenkään siinäkään saaneet olla rauhassa, kun joku nainen tuli ottamaan meistä kuvia ja jotkut äijät tulivat puhumaan meille. Molemmilla kerroilla eräs Rotary-mamma joutui tulla keskeyttämään tilanteet todella nolosti.

Konsertti loppui vasta joskus kahden aikaan aamuyöstä ja olin siinä vaiheessa aivan unessa. Jouduimme vielä kävelemään pitkän matkaa bussille aivan autotien vieressä, kunnes viimeinkin pääsimme istumaan. Bussista sammutettiin onneksi valot, että kaikki pystyivät nukkumaan edes sen tunnin ajan Tuxpaniin ajettaessa.

Perille saavuttua lähdimme taksilla talolle, jossa kävimme vielä suihkussa ennen nukkumaan menoa. Nukahtamisessa ei onneksi ollut ongelmia, vaikka hieman pelottikin seuraavan aamun aikainen herätys.

Domingo 24/03/13

Sunnuntaina ei tullut tehtyä paljon mitään muuta kuin tummennettua ihonväriä entisestään.
Vielä herätessä taisi kaikilla vaihtareilla olla usko, että menemme rannalle, mutta lopulta saavuimmekin joen rannalle (noh, rantahan sekin), jossa meitä odotta muutama vene/lautta. Nousimme sellaisen kyytiin ja sillä me sitten ajelimmekin joessa parisen tuntia auringon alla ruskettuen.

Lopulta rantauduimme ja menimme erään hotellin pihaan, jossa emme sitten muuta tehneetkään kuin odottelimme ruoan tarjoilua. Söimme ja sen jälkeen Veracruzissa asuvat ja muut kaukaa tulleet alkoivat jo häipyä paikalta. Minä jäin paikalle viimeisten joukossa tylsistymään. Ennen minun bussini lähtöä menimme vielä Marylen talolle, jossa olin siis asunut koko viikonlopun, ja otin pienet torkut. Lopulta bussiasemalla ja kohti Poza Ricaa.

Matka meni jälleen nopeasti, mutta jouduin odottelemaan vielä tovin ennen kuin perheeni saapui minua vastaan. Kerkesin juuri nousta autoon, kun minulle kerrottiin, että ottaisimme suunnan kohti Tajinia. Menimme katsomaan erästä valoshowta pyramideille, joka meiltä vaihtareilta jäi näkemättä.

Minä olin jo valmiiksi todella väsynyt, joten kun valoshow viimein loppui ja me suuntasimme kotiin, en tehnyt muuta kuin raahauduin sänkyyn ja nukahdin saman tien.

On kuitenkin joka kerta Rotary-reissulta ihana huomata, miten nykyisin uuden perheen kanssa on aina ihan erilaista palata niiltä retkiltä. Minusta on ihana palata kotiin, koska siellä on aina vastassa oikea koti ja perhe! On se ihmeellistä, miten asiat ovat muuttuneet perheeni vaihduttua...