Koska minun host-siskoni on Imagen Hola Veracruz, oli hänen työnään nousta yhteen näistä vaunuista ja hän sitten kysyi minulta, että haluaisinko liittyä seuraan. Mikäs siinä! Uusi kokemus taas tiedossa :D
Minulle oli sanottu, että laittaisin päälleni farkut ja paikan päältä saisin sitten jonkun mainos-puseron. Menin siis sellaisissa kuteissa, kun oli sanottu, mutta ei tarvinnut edes ulos astua, kun tiesin, että en ihan helpolla siitä päivästä selviäisi. Oli aivan järkyttävän kuuma päivä ja minun pitäisi heilua pitkissä lahkeissa! No, ei siinä auttanut.
Lähdettiin host-äidin ja siskon (host-isä oli töissä) kanssa taksilla Cinthyan luo, joka oli jo mennyt aikaisemmin meikattavaksi iltaa varten. Odottelin, että hänet ja muut tytöt meikattiin, he pukeutuivat ja pistivät kruunut päihinsä ja menoksi.
Meidän vaunu ei ollut kovin suuri, mutta ihmisiä oli paljon! Moni oli nimittäin kustunut juuri ystäviään tähän vaunuun tanssimaan ja heittelemään karkkeja yleisölle. Noustiin kuitenkin vaunuun ja alettiin odotella, että lähdettäisiin liikkeelle. Kello taisi olla tässä vaiheessa jotain 6-7pm luokkaa.
Hetken päästä tuli mm. host-siskolleni ilmoitus, että hänen pitäisi ottaa mekko pois ja vaihtaa tavallsiiin vaatteisiin, koska pitkät juhlamekot eivät näyttäneet hyvältä, kun kaikki muut "ulkopuoliset" heiluivat normaaleissa vaatteissa.
Pikkuhiljaa lähdettiin sitten vaunun kanssa liikkeelle ja mitä pidemmälle päästiin ja mitä enemmän ihmisiä oli kadunvarrella, sitä parempi fiilis! Oli todella hauskaa tanssia ja kannustaa ihmisiä tanssimaan mukana, jos vain unohdetaan se järkyttävä kuumuus siellä ihmismassan keskellä.
Minulla oli siis todella hauskaa - aina sinne hieman yli puoliväliin asti.
Ennen matkaan lähtöä vaunuun tuotiin monta vesipulloa kyydisäs oleville, mutta ne hupenivat todella äkkiä, joten juotavaa ei ollut saatavilla. Olin siis syönyt monta tuntia sitten ja juomisestakin taisi olla pari tuntia, joten yhtäkkiä minulle iski paha heikotus. Oli pakko sanoa host-siskolle, että nyt on tosi kyseessä ja tarvitsen vettä.
Sisko auttoikin minut heti istumaan ja lähti itse metsästämään minulle juotavaa. Ennen kuin hän sai vettä minulle vettä hankittua, minun oloni vain paheni. Kohta moni ympärilläkin oleva huomasi, että kaikki ei ollut hyvin, koska minulla silmissä sumeni ja taisin heilua aika pahasti siinä istualtani. Itse pelkäsin vain, että oksentaisin siihen ihmisten jalkoihin.
Kohta minun pelastava enkelini tuli kuitenkin puolentoista litran vesipullon kanssa, joka hupenikin vauhdilla. Olo parani jo huomattavasti, vaikka välillä heittikin huonompaan suuntaan. Vaihdoin paikan vaunussa sellaiseen, että sain paremmin happea ja metsästin lattialle pudonneen tikkarin suuhuni, että saisin verensokerin nostettua.
Harmittaa kyllä, että loppuaika menikin ihan vaunun perällä oloa parannellessa, enkä pystynyt yhtään bilettämään muiden mukana. Taisin yleisöllekin lähinnä näyttää siltä, että olin aineissa, kun en edes hymyä saanut juuri nostettua.
Meidän osalta kulkue loppui jossain siinä klo 11pm aikoihin ja siinä vaiheessa minulla oli jo hyvä olo. Laskeuduttiin siskon kanssa vaunusta ja mentiin kadulle odottamaan perheen saapumista. Kohta he jo tulivatkin ja menimme yhdessä syömään kadulle ihania tacoja al pastor ♥ (Liian pitkä aika, kun olen niitä syönyt)
Kotona kävin vielä pikasuihkussa ja lopulta todella uupuneena nukkumaan. Yö meni kuitenkin melko levottomasti, kun olin samaan aikaan hereillä, mutta kuitenkin näin unia.
Itse en saanut otettua illan aikana yhtään valokuvaa, koska olen hukannut kamerani laturin... Videokamera oli kyllä mukana, mutta joku sitten päätti siirtää minun laukkuni liian kauas enkä viitsinyt lähteä sitä ihmisten keskeltä liikkuvassa vaunussa metsästämään. Bongasin Facebookista kuitenkin muutamia kuvia, että saatte hieman käsitystä. Toivottavasti kukaan ei haasta minua oikeuteen näiden kuvien esittelystä. Löytyivät Facebookin ryhmästä I love Poza Rica.
Ja mekäläinenhän särki tietenkin paljon sydämiä sieltä vaunun kyydistä ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti