Naapurit tulivat kylään

20/03/13 keskiviikko

Koulupäivä meni kyllä itseltäni täysin nukkuessa. Edellisenä päivänä palattiin taas melko myöhään kotiin, koska kävimme läheisessä kylässä katsomassa toista paraatia, johon host-siskon piti jälleen osallistua. Se oli jo toinen yö putkeen vähillä yöunilla, jonka kyllä huomasin sitten koulussa. Taisi mennä melkein kolme oppituntia nukkuessa pulpetin päällä unoformun takki tyynyksi taiteltuna. Millaistahan raporttia se minun "ex-host-sisko" lähettää minun ex-perheelleni. :D
Koulupäivän jälkeen en tehnytkään muuta kuin söin ja menin pitkälleni omaan sänkyyn.

Nukuin siihen saakka, kunnes minut tultiin herättelemään, että laittautusin valmiiksi, kun mennään vastaanottamaan vieraat. Ruotsalainen ryhmä nimittäin saapuisi Poza Ricaan.

Viisihenkinen ryhmä ruotsalaisia, 25-30 vuotiaita, opiskelijoita saapui jonkin aikaa sitten Meksikoon ja he tulisivat viettämään pari viikkoa tässä Veracruzin piirissä tutustumalla meksikolaiseen kulttuuriin kiertämällä eri paikkoja. Täällä Poza Ricassa he tulevat ilmeisesti viettämään noin viisi päivää. Heidät majoitetaan Rotary-klubin jäsenien koteihin ja yksi heistä, Karl?, tulee yöpymään minun kotonani. Tätä varten minut siirrettiinkiin pariksi yöksi minun nuoremman host-siskoni, Biancan, huoneeseen, jossa onkin kaksi sänkyä.

Lähdettiin kello kuudeksi erään hotellin ravintolaan/kahvioon, jonka pienet tilat oli varattu Rotaryn kokoontumiselle/ruotsalaisten vastaanottamiselle. Paikalle saapui myös pari Cinthyan "tuttua", jotka tulisivat tekemään haastattelua Rotaryn toiminnasta etc.

Koska ruotsalaisten ryhmä saapui myöhästyi, teimme haastattelun ilman heitä. Cinthya oli kyllä maininnut kotona, että jonkinlainen haastattelu tultaisiin tekemään, mutta ei sitten maininnut, että minunkin kuuluu osallistua siihen! Ensimmäinen haastattelu tehtiin niin, että olimme kaikki Rotaryn jäsenet pöydän ääressä ja aikuiset puhuivat Rotaryn toiminnasta ja minä sain sanoa pari kommenttia vaihto-oppilasvuodesta (todella mukavasti punastellen. Toivottavasti heillä on konstinsa häivyttää se kuvasta)
Seuraava haastattelu tehtiinkin sitten vain ja ainoastaan minusta. Haastaattelija, joka oli siis ihan pari vuotta minua vanhempi nuori likka, kyseli minulta kysymyksiä ja minä sitten vastailin (jälleen kivasti punastellen).

Miten minulla on vähän sellainen vaikutelma, että tämä minun julkkiksen ura ei lähde liikkeelle kovin kauniisti. Ensin minusta otetaan "mallikuvia", kun minun hiukseni ovat lähinnä yksi rasvainen rätti päässä. Toisella kerralla minua aletaan haastatella, kun naama on aivan naturaalina ja punaisena hohtavana vain ripsivärit maalattuina ripsiin. Tästä lähin pitää ilmeisesti aina varautua siihen, että minun naamani saattaa tulla julkiseen esitykseen juuri sellaisenaan, kun lähden talosta ulos.
Paraativaunuun olin kyllä laittautunut, mutta siellä nekin maalit mitä naamassa oli taisivat valua lattialle hikoilemisen seurauksena. Ja olin sitten lähellä pyörtyä. Onko tämä merkki ettei kannata yrittää päästä seuraavaksi Tuksuksi?

Kun ruotsalaiset sitten vihdoin saapuivat paikalle he tietenkin ensin esittelivät itsensä ja blablabla ja lopulta käytiin herkullisen illallisen kimppuun! Saimme kaikkia ihania meksikolaisia herkkuja (joita minä aion opetella valmistamaan). Söimme ja rupattelimme sitten sinne puoleen yöhön asti ja lopulta aloimme kaikki valua omiin koteihimme. Karl meidän mukanamme.

Jälleen kerran minä sain todeta olevani niin onnellinen, että olin saanut vaihdettua perhettä! Näin minun ex-perheeni tuolla Rotary-illallisella ja he olivat se ainut pieni ryhmä, jotka pysyttelivät erillään muista eivätkä puhuneet muille. Ja oikein tunsin minun ex-äitini katseen selässäni, kun puhuin host-siskoni kanssa kahden lomaviikon suunnitelmista; pura fiestaa! Myrtsi nainen, leikatulla nenällään!, porasi katseensa minun selkääni :D Mutta ei haittaa! On niin helppoo olla onnellinen..!