Minusta tuntuu, että en ole minkäänlaisia suuria kulttuurieroja täällä blogin puolella päivitellyt pitkiin aikoihin. Minulle monet erot ovat jo aivan arkipäivää enkä varmasti osaa sen takia monia asioita enää huomioidakaan. Kävimme kuitenkin perheeni kanssa viime viikonloppuna hautausmaalla, mikä osoittautuikin minulle taas avartavaksi kokemukseksi.
Ensinnäkin porteista sisään astuessa eteeni avautui todella suuri ja avara alue. Koko maapläntti näytti siltä kuin se olisi vain nopeasti vedetty tasaiseksi, että saadaan ne kupsahtaneet jonnekin piiloon.
Ja se värien määrä!
Hautausmaastahan tulee yleensä mieleen (ainakin minulle) mustilla metalliaidoilla aidattu varjoinen alue, jota varjostavat isot puut samalla jakaen ja rauhoittaen paikkaa. Hautausmaa on myös tietenkin täynnä tumman värisiä hautakiviä ja tunnelma on rauhallinen ja kunnioittava.
Meksikolaiselle (/pozaricakaiselle) hautausmaalle astuminen oli kuitenkin aivan muuta. Ensimmäisenä huomaat sen, että synkästä ja varjoisesta paikasta ei ole tietoakaan. Suuri maa-alue on täynnä valkoisia, loistavia hautakiviä, eikä varjostavista puista ole auringon valaisemalla alueella tietoakaan. Näin ollen minullekin nousi hiki pintaan heti, kun nousin ihanasta ilmastoidusta autosta siihen paahteeseen.
Hautauspaikat ovat myös täynnä värejä. Ne ovat täynnä suuria tekokukka-kimppuja sekä tuulessa pyöriviä viirejä. Voisi luulla, että on saapunut jollekin juhlapaikalle. Tunnelma on toki kunnioittava, mutta myös iloinen ja valoisa.
Se oli ihanaa! Tuollaisessa tilassa ei tule muistelleeksi edesmenneitä ihmisiä suru puserossa vaan enemmänkin hymy huulella kaikkia niitä ihania yhdessä koettuja asioita.
Huono puoli paikan liiankin viihteellisessä ilmapiirissä on se, että ihmisä kuulemma menee paikalle myös viettämään piknikiä. Haloo ihmiset??!
Välillä paikalle vaeltaa kuulemma myös soittoryhmiä soittamaan musiikkia ihmisille. Se on kyllä minusta ihan mukava ajatus :)
Toinen huono puoli paikassa oli se, että se suljetaan portein kello 6 iltapäivällä, mikä tarkoittaa sitä, että meidän piti siskon kanssa heittää hyvästit suunnitelmalle mennä yöllä hautausmaakävelylle...
Kuvia minulla paikasta ei tietenkään ole, koska kameran laturi osoittaa jälleen kunnioitusta poissaolollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti