Huonolaatuisia kuvia viime perjantailta, jolloin olimme juhlimassa Lettyn syntymäpäiviä. Sain taas hieman kokea ulkopuolisuutta huonojen espanjankielentaitojeni kanssa, mutta oli ihan mukavaa :)

Lauantaina olin sitten Hectorin pitämissä juhlissa, joissa taas alkoi ärsyttää vajaavaiset ymmärtämistaidot... Pakko oppia! Minun on vain niin vaikea ymmärtää paria sanaa enempää, kun moni ihminen puhuu samaan aikaan eikä suoraan minulle.


Olen myös oppinut valmistaamaan erään (helpon, mutta) herkullisen meksikolaisen välipalan/iltapalan; enfrijoladas. Ei ehkä terveellisimmästä päästä, mutta NAMIA! Saatte hetken aikaa siellä kotona odotella, että pääsette maistamaan... (meikäläinen syö varmaan joka viikko)

Para-Para-Paradise!

Minä voisin kirjoittaa menneestä viikonlopusta, vaikka miten paljon tekstiä, mutta yritän ainakin tiivistää...

Perjantaina host-perhe lähti heti aikaisin aamulla viemään minua bussiasemalle, jossa minut ja minun matkalaukkuni lastattiin bussiin, joka lähti suoraan kohti Veracruzia.

Aluksi olin luullut, että bussissa matkustaisi minun kanssani myös Tuxpanissa olevat vaihtarit, mutta en sitten tiedä, että misten tämä väärinymmärrys tapahtui...

Kun bussimatka, noin nelisen tuntia, hujahti ohitse syömällä ja katsomalla elokuvia, huomasinkin jo olevani Veracruzin bussiasemalla, joka - no, ei ollutkaan niin pieni kuin Poza Ricassa. En tiennyt yhtään, että mitä minun siinä vaiheessa pitäisi tehdä, kun olen noussut bussista. Lähdin siis hyvin hämmentyneenä seuraamaan muita matkustajia uloskäynnille ja siellä minua olikin vastassa Rotary-porukkaa.

Siinä vaiheessa, kun bussi alkoi saapua Veracruzin kaupunkiin ja näin ensimmäisen kerran sinisen meren pitkästä aikaa, olin aivan häkeltyä. Se oli niin kaunista! Veracruz oli paljon tasaisempaa kuin Poza Rica ja niin kaunista!

Jo kaksi vaihtaria oli saapunut: Theresa (U.S.A.) ja Maxime(Belgia). Heidän kanssaan sitten odottelimme hetken, kun vielä kaksi vaihtaria saapui melkein heti minun perääni, jonka jälkeen menimme ottamaan jotain syötävää.

Kun vaihtareita alkoi saapua, niin sitä mukaan heitä alkoi myös lähteä, sillä meidät majoitettiin Veracruzissa asuvien vaihtareiden host-perheiden koteihin. Minä siis lähdin yhdessä Lisan (Saksa) kanssa Diegon (Brasilia) ja hänen host-perheensä matkaan.

Vas: edellisenä vuonna Saksassa ollut Rotex, minä, vaihtari yhdysvalloista, vaihtari belgiasta, Turkissa ollut Rotex (joka puhuuu varmaan kaikkia mahdollisia kieliä) ja Rotex(?) jossa on suomalainen tyttöystävä :D

Kun me olimme jotenkuten saaneet asetettua itsemme ja tavaramme aloillemme, lähdimmekin jo yhdelle hotellille, jossa tapaisimme ensimmäisen kerran kaikki piirin vaihtarit. Hotellilla siis suuntasimme ylös katolle saakka...

Tässä vaiheessä oli aivan into piukeana! Saisin nähdä todella ihmisiä ympäri maapalloa, sekä vihdoin pitkästä aikaa tavata ihanan Suomi-tyttöni!

Suomitytöt maailmalla!

Minä ja Pihla! Paikanpäällä saimme ihanasti hämmentää ihmisiä niin kauniilla suomen kielellä!

Sitä on vaikea kuvitella, miten oma äidinkieli voi oikeasti alkaa tuntua vaikealta puhua, jos sitä ei ole kokenut. Outoa! Meillä meni molemmilla Pihlan kanssa kieli välilä solmuun, kun vaikka miten aloittaisi puhumaan suomea, niin se jossain vaiheessa kääntyi kuitenkin englanniksi. Ja miten tyhmältä se suomen puhuminen voi tuntuakaan. Erityisesti murteella puhuttuna...

Mitä mä duunaan?

Ihmisiä! Minulla ei jostain syystä ole omassa kamerassa kuvaa, jossa olisi kaikki vaihtarit yhtä aikaa... Ihmisiä kuitenkin löytyi melkein joka kolkasta: Brasilia (jotain parisen kymmentä), Saksa (jotain kymmenen), Belgia, Ranska, Slovakia, Hollanti, Australia, Yhdysvallat, Turkki... Unohdinko jotain? 

Minä ja Pihla ainoat pohjoismaalaiset!

Lauantaina oli vuorossa vierailu Akvaarioon, jossa siis tuijottelimme kaloja ja delfiini-esitystä. En nyt ole erityisesti Fisu-fani...

Turkki, Slovakia, Australia ja Suomi <3

Kun meillä alkoi olla liikaa aikaa... (Suomi ja U.S.A)

Pienien vääntelyjen kautta pääsille kävelemään katua rannan vierustalla ja katselemaan maisemia. Meikäläinen oli pukeutunut hyvin väärästä pitkiin housuihin, mutta onneksi merellä sentään tuulee...

Se oli paratiisi! Tuossa vaiheessa sitä alettiin jo peloissaan ajatella sitä aikaa, kun pitää oikeasti vaihtaa nuo maisemat tasaiseen mäntymetsään... Me oltiin niin onnellisia! (Kai se näkyy?)

Illemmalla meillä oli vuorossa Meksikon itsenäisyyden juhlintaa, mutta se taisikin olla se viikonlopun pitkäveteisin osa :D Meidän piti pukeutua bleisereihin ja sitten menimme eräälle isolle torille/aukiolle, jonne oli pystytetty iso lava, jossa sitten oli pääasiassa tanssiesityksiä. Paikka oli täynnä ihmisiä, mutta meille vaihtareille oli varattu oma pieni aidattu karsina, jossa istuimme siisteissä riveissä :D Sitä tunsi olevansa kuin eläintarhassa, mutta valitettavasti ei vierailijana...

Meikäläiselläkin uusi Meksiko-mekko päällä... (Ollaan nyt niin edustavia, että...)

Jossain vaiheessa siirryimme tuolta sisätiloihin, joissa tuntui olevan meneillään jotkin todella VIP-"juhlat". Siellä oli pääasiassa vanhempia ihmisiä ängetty liian pieneen tilaan. Meidät ahdettiin pieniin pöytiin, joissa pystyimme syömään tarjoiluja. Jossain vaiheessa minä ja Pihla kuitenkin erkaannuttiin väsyneinä omaan pieneen Suomi-ryhmäämme ja aloimme harjoittaa taas sitä omaa äidinkieltämme.

Oli se kyllä niin helpottavaa, kun pääsi puhumaan kieltä, josta ymmärsi aivan kaiken ja pystyi taas nauttimaan suomen ihmeellisimmistä sanaväänteistä... :D

Sunnuntaina oli vuorossa rantapäivä! Sitä ennen meitä kuitenkin 'viihdytettiin' jossain vanhassa merirosvo-vankilassa vai mikä ihme se nyt olikaan... Aurinko paahtoi siihen aikaan aamusta jo niin pahasti, että kaikki vaihtarit olivat sulaa sinne kivilattialle! Jos näkyi vähänkin varjoa, niin voi olla varma, että kohta se oli jo täynnä kansainvälisiä varpaita.

Puolen päivän aikaan me vihdoin suuntasimme bussilla kohti uutta paratiisia! La playa! Voi sitä onnen määrää kun sinne päästiin :D Meille jopa sanottiin, että voimme kävellä siellä vapaasti! (vapaus!)

Siellä sitten pulikoitiin (hyvin suolaisessa)meressä, syötiin (eikä saatu jälkkäriä...), käytiin käyskentelemässä ja ottelemassa kuvia (ehkä liiankin kaukaa...), ostamassa (Meksikon hinnoilla) liian kalliit jäätelöannokset, koska joku oli päättänyt jättää ruokailusta jälkiruoan, mutta silti säästää alkukeiton...

Ajoitus kohdallaan! Suomalaiset ne vain nautii!

Rantapäivän päätteeksi, meille annettiin lupa jatkaa illanvietto yhdessä klo 12 asti. Tosin emme saaneet päättää paikkaa, vaan meidän täytyi mennä erääseen karaoke-baariin. Karaokea. Sunnuntaina. Ilta ei ollut ihan mitä odotin, mutta kyllä se oli ihan mukava päätös, vaikka sen jälkeen se väsymyksen määrä... (Ensin aurinkoa, kuumuutta, uintia ja lopuksi valvomista metelissä...!)

Maanantaina oli myös yksi kauan odotettu tapahtuma: shoppailu! Sitäkin piti tietenkin viivyttää pistämällä meidät kiertämään kaupunkia osittain bussilla ja osittain kävellen. Kävimme mm. kirkossa, markkina-alueella ja ..... JÄÄTELÖLLÄ! Todella namia jäätelöä! Erityisesti itse satuin ostamaan ainoana paikan parasta jäätelöä: helado de cacahuate ♥

"Pieni" jäätelö maksoi sen 20 pesoa. Haluun takaisin!

Some place...

Uskotteko, jos kerron, että tämä tyttö on puoliksi brasilialainen ja puoliksi SUOMALAINEN? ....

Kiertelyn päätteeksi menimme ensin syömään erään ravintolan buffetista. Lieneekö ollut liian nälkäisiä vaihtareita, vai miksi minulla on kuvia vain tyhjistä lautasista?

Onnellisesti maha täynnä!

Jäänteitä Meksikon juhlimisesta.

Syömisen jälkeen suuntasimme VIHDOIN ostoskeskukseen shoppailemaan! Miettikää vain kuinka sitä oli odotettu... Siitä on tietenkin turha odottaa kuvia, kun kolme tyttöä juoksee kaupasta toiseen yrittäen keretä jokaiseen kauppaan, kun aikaa on vain rajoitetusti.

Päivän saldo minulla oli 5 muovipussia, jotka sisälsivät vaatteita, kengät, koruja... Päivän päätös oli se, kun saavuimme tapaamispaikkaan 15 min ennen kuin siellä kuului olla, tarkoituksena ostaa vielä frappet täydellisen päivän lopuksi.  Siellä minua kuitenkin tuli vastaan Veracruzin host-isä, joka kertoi, että loppu perhe etsii minua joka puolelta. Hups!
Ei kuitenkaan ollut mikään ongelma, vaan suuntasimme ruokakaupan kautta kotiin ja nukkumaan (meikäläinen hyvin onnellisena!)

Tiistaina, seuraavana (viimeisenä yhteisenä) päivänä suuntasimme vielä 12 aikoihin yhteiselle aamupalalle, jossa vaihdettiin vielä viimeiset pinssit ja käyntikortit. Voi niitä viimeisiä muistoja viikonlopulta, kun saatiin suututettua tarjoilija ja juuri ja juuri maksettua laskukin oikein ^^

Siellä sitten piti sanoa heipat muille vaihtareille, kun kaikki pikkuhiljaa häipyivät omien perheidensä kautta bussiasemalle ja kotiin. Minä lähdin oman perheeni kanssa ensin käymään perheen asioilla, jonka jälkeen suuntasimme bussiasemalle.

Syyskuu, n. 36 astetta kuumuutta ja minä melkein ostin joulukuusen.

Bussiasemalla minulle selvisi, että tämän matkan matkustaisin yhdessä Tuxpanin vaihtareiden kanssa, enkä joutuis menemään yksin. Eikun sisään bussiin, istumista sellaiset nelisen tuntia ja takaisin oman host-perheen hoivaan.

Ja seuraavana päivänä kouluun.

¡Viva la México!

Tuo tulee sitten olemaan tulevan viikonlopun aihe, kun juhlitaan oikein olan takaa Meksikon itsenäisyyspäivää! Koulussa alkoi koristelut vihreällä, punaisella, valkoisella ja kaikella kiiltävällä jo tämän kuun alusta ja samoja värejä näki kaupungillakin jo ajoissa. Tänne on myös ilmestynyt hyvin tiheään pieniä kojuja, jotka toistavat samoja värejä ja myyvät kaikenlaista Meksiko-krääsää. Itse en kyllä ole sinne vielä eksynyt, mutta...

...ehkä Veracruzissa! Sinne meikäläinen nimittäin matkaa perjantaina heti aikaisin aamusta ja palaan takaisin vasta maanantaina :) Sounds great, uh? :D

Ideana on eräänlainen Tervetuloa-matka/juhla tämän piirin (4190) vaihareille, mikä tarkoittaa mm. juuri sitä, että näen ensimmäisen kerran täällä ollessani muita vaihtareita, mitä olen odottanut! Ihana päästä jakamaan kokemuksia ja tapaamaan ihmisiä eripuolilta maailmaa! I'm so excited!

Minulta jää siis väliin koulupäivät perjantailta ja maanantailta, joka ei haittaa minua yhtään :D Perjantaiaamuna host-äiti vie minut bussille, jolla menemme ensin Tuxpaniin ottamaan kyytiin kolme muuta vaihto-oppilasta ja sieltä jatkamme matkaa Veracruziin yhdessä. Tiedossa on ainakin hyvää ruokaa, nähtävyyksien katselua ja yksi kokonainen päivä rannalla (pitää muistaa se aurinkorasva). Ja kaikkein tärkein - hyvää seuraa! Pitää muistaa varata mukaan kamera, videokamera, Rotary-takki, Suomi-pinssit, Suomen lippu, paljon rahaa shoppailuun...

Siitä lisää sitten, kun palaan!

Minulla on muuten edessä koeviikko ihan tässä parin viikon(?) päästä, enkä kyllä yhtään tiedä, että mitä tulee tapahtumaan :D Tai ehkä juu; minä istun varmaan jonkun tunnin verran hiljaisessa luokassa, kun muut hikoilevat kokeiden kanssa ja itse piirtelen paperin laitaan. En yhtään tiedä, että mitä opettajat olettavat minun tekevät/osaavan. Matematiikasta voisinkin saada jokusen pisteen...

BLÄTS!

Tässä erillinen kuvapläjäys kuluneilta päiviltä.

Lähdettiin yksi päivä syömään ja ajettiin sitten syömään ihan viereiseen "kaupunkiin" asti. Papantla.

Minun luokkalaisiani :) Jessica ja Mata. En millään voinut laittaa kuvia, joissa olen itse mukana, koska näytän niin räjähtäneeltä (kuten joka päivä koulussa), vaikka kuvia onkin jo Facebookissa.

Yksi päivän, kun tulin Victorin luota opiskelemasta espanjaa ja menin hetkeksi perheen kauppaan, niin ehdotin Pepelle (host-veli), että mennään ottamaan kuvia. Kaikki kuvat ovat siis ihan kaupan lähistöltä.

"El rió de Poza Rica" = haiseva oja tai mikä lie

Pepe ihmetteli, että miksi otan kuvia niin rumista asioista. Hä?

Kenellä muulla tulee tästä vähän mieleen joku länkkäri-elokuva?

Host-veli ja mehu-koju(?)

Huonoja kuvia häistä.

Ruokaa!

KUUMA!

Sunnuntaina kävin vihdoin ostamassa uuden adapterin, jotta pääsin taas käyttämään konetta. Olen nyt yrittänyt kirjoitella aina ylös asioita, joita haluan kertoa sinne päin, mutta kun ne ajatukset ei aina kerkiä sinne lapullekaan asti...

Viime viikko oli kuitenkin ihan järjettömän kuuma! Siitä tunteesta ei vaan päässyt millään eroon, että hiki puskee koko ajan läpi. Tuntui, että olisin palannut takaisin niihin ensimmäisiin viikkoihin poza Ricassa, kun kuumuus tuntui sulattavan. Onneksi ilmastointi on keksitty ja koulussa ollessa sitä oikeastaan palelee ilmastoinnin takia. Ikinä ei ole hyvä, vai mitä?

Aika on nyt myös mennyt todella nopeasti! Pari viimisintä viikkoa ovat hujahtaneet vauhdilla ja tämän viikon perjantaina onkin sitten lähtö Veracruziin, jossa hengailemma muutaman päivän muiden piirin vaihtareiden kanssa juhlien Meksikon itsenäisyyttä :) En malta odottaa!

Mitähän täällä on tapahtunut?

Espanjan opiskelu on edelleen vaikeaa, mutta se on muuttunut hieman uudelle tasolle, koska nykyisin käyn eräiden perhetuttujen talossa 2x viikossa opiskelemassa espanjaa heidän poikansa kanssa.

Alkuun minun oli tarkoitus opiskella espanjaa hänen äitinsä, Sra. Letin kanssa, joka on aiemmin ollut espajan kielen opettaja, mutta toisin kävi. Kun menin sinne ensimmäisen kerran viime viikon tiistaina, niin he hämmästyivät kun kuulivat miten "paljon" osaan espanjaa, joten heillä menivät pasmat sekaisin eivätkä tieneet, että mitä opettaisivat. Lopulta päädyin sitten opiskelemaan prepositioita Victorin kanssa, joka on - no, tuleepahan opiskeltua.

Espanjan lukemisesta olen muuten kuullut paljon kehuja! :D Minulla ei myöskään ole puhuessa kuulemma minkäänlaista aksenttia ja englantia puhun kuulemma brittiaksentilla. Ei paha!

Aika ei tunnu täällä riittävän millään kaikille ihmisille, joiden kanssa haluaisin olla! Yksi syy siihen on se, että perheen kanssa tehdään mm. viikonloppuisin niin paljon asioita, että en kykene suunnittelemaan mitään kavereiden kanssa. Ja sitten viikolla olen tiistaisin ja perjantaisin opiskelemassa espanjaa ja muina päivinä - host-äiti ei halua, että huitelen joka päivä kavereiden kanssa, joten vaihtoehtona on vain kotona lojumista. Hm...

Leipomista harrastin täällä ensimmäisen kerran viime lauantaina, joka tosin oli siirtynyt sitä edeltävältä lauantailta, jolloin aika loppui kesken. Leipominen ei kuitenkaan ollut ihan mitä odotin, koska kun menimme kauppaan ostamaan "tarvikkeita", ostivat he yhden paketin valmisjauhoseosta (johon lisätään munat ja maito) + purkin valmiskuorrutetta. Tadaa, kakku!

Pepito!(?) En nyt ole ihan varma, onko nimi noin, mutta NAM! Se on kuin eräänlainen mehujäätelö, joka on vain yksinkertaisesti tehty jonkinmoiseen pakastepussiin, johon puraistaan reikä ja aletaan imeä :D Hankala selittää, mutta todella hyvää ja täydellistä täällä kuumassa! Ensimmäisen kerran maistoin ihan ensimmäisenä päivänä Poza Ricassa ja nyt myöhemmin tullut myös osteltua koulun jälkeen, kun myivät pienestä kärrystä heti koulun ulkopuolelta. Riitti juuri hyvin kotimatkalle! Makuina olen nyt maistanut sitruunaa, mangoa, suklaata, riisiä (kyllä!) ja kookosta. Suklaan, riisin ja mangon välillä on vaikea valita parasta...

Viime viikko lyhyesti:

Ma: kotona
Ti: espanjan opiskelua Victorin kanssa
Ke: Rotary kokoontuminen täällä host-perheen kotona. Meikäläinen istui ja hymyili kiltisti, kun muut puhuivat tärkeitä.
To: espanjan opiskelua (siirtyi perjantailta torstaille), jonka jälkeen menin Sra. Bettyn kyydissä Rotary-kokoontumiseen, jossa pääasiassa söin hyvää ruokaa ja valvoin liian myöhään.
Pe: zombina koulussa, koska edellinen ilta meni myöhäksi. Illalla autoin host-äitiä ja Maria (kodinhoitaja) tekemään iltapalaa.
La: Menimme syömään perhetutuille (nva:n veljen perheen luo) ja uimaan heidän uima-altaaseensa. Siellä sitten söimme pika-suklaakakkua ja hodareita, jonka jälkeen minulle sanotaan: "Lähdetään häihin!" Öö..? Eikun kotiin harjaamaan märkä tukka kuntoon, mekko päälle ja menoks!
Su: Shoppailua ja häiden jälkijuhlat tai mitkä lie ja Skypessä puhumista huonolla kuuluvuudella.

FOOD

Näitä tarjoillaan ainakin melkein jokaisessa ravintolassa alkunaposteltavaksi ennen ruoan saapumista. Hieman eri asia, kuin Suomessa taco-sipsit... Ihan älyttömän hyviä majoneesin ja tuon toisen tulisen mömmön kanssa! :D Ainoastaan yhdessä paikassa nuo eivät olleet hyviä, muuten kulho tyhjenee aina todella nopeasti!

Minun Saksaan lähtenyt host-siskoni ja yksi herkuista täällä meksikossa; keitetty maissin tähkä majoneesin, juuston ja chilin kanssa ^^ Tuo on todella hyvää, kun pyytää ettei laita liikaa majoneesia ja tarpeeksi chiliä! Oletteko muut Meksikossa heiluvat maistaneet?