Tyhjänkaiku

Ainakin melkein, koska "oma" huone on tyhjennetty täysin omista tavaroista. Huomenna tulee muutto uuteen kotiin uuden (ja hieman kreisimmän) perheen luokse :) Ilmoitus muutosta tuli tänään ja yllättävän nopeasti sain kamppeet kasattua huomista varten. Se on ihan vain tämän kaupungin ansiota, että ei sitä tavaraa ole niinkään kertynyt. Synttärilahjakin itselle vielä ostamatta. Mutta ensi viikonloppuna kun suuntana (viimeinkin) Veracruz...

Sain vihdoin leivottuakin jotain! Sain uunista ulos oikein hyvännäköisen omenapiirakan, jonka pohja ei muistutakkaan hiiltynyttä halkoa niin kuin oletin! En malta odottaa, että yöllä pistetään maistiaiset käyntiin vaniljajäätelön kera... Ja leivoin muuten ihan ensimmäistä kertaa kaasu-uunilla. Aplodeja siis!

Vain se elää, joka elää jo tänään (19.01.2013)

Heipskukkuu. Tänään on perjantai ja meikäläinen jätti iloisesti koulun väliin ja nukkui yhdeksään asti. Ja myöhemmin yritin hoitaa puhelua Suomeen päin ryhmäkeskustelulla, jolla oli melkoiset katastrofin  tunnelmat.

Minun kohdallani on täällä vihdoin alkanut tulla puheeksi ja hoituakseen tämä perheen vaihto. Olen siis ollut tässä ensimmäisessä perheessä koko tämän ajan ja nyt tuntuukin hieman hassulta, että se vaihto tulee nyt. Ei siinä mitään, tunnen jo todella hyvin sen perheen, joiden luokse olen muuttamassa ja olen siellä pari yötä viettänytkin, joten mikään kovin raju muutos ei ole tulossa. Ainakaan henkisesti. Asia mikä tässä kyllä tulee vastaan on aika. Olenko minä tosiaan ollut täällä jo kohta puoli vuotta? 6 kuukautta? Ei voi olla... Ja kun uuteen perheeseen muuttaessa moni asia on taas uudella tavalla ja toimintatavat uusia joihin tottuessa menee taas oma aikansa, niin aika menee taas niihin tutustuessa ihan siivillä. Enkä minä tosiaankaan kaipaa sitä. 

Tänne tullessa ei yhtään osannut ajatella sitä puolen välin rajaviivaa. Aikaahan oli vaikka millä mitalla. Viime syksy meni kuitenkin aivan formulan vauhtia. Alussa kaikki oli tietysti aivan uutta. Oli miljoona asiaa mitä piti nähdä, maistaa, haistaa ja kokea. Sitten tuli myös kaikki uudet ihmiset ja kielen opettelu. Ja myör Rotary oli tunkenut viime vuodelle todella monia retkiä yhdessä muiden vaihto-oppilaiden kanssa, mikä teki arjesta juhlaa! Koko ajan oli siis jotain mitä odottaa ihan lähitulevaisuudessa ja koko ajan oli iloinen odottava jännitys yllä. Ei sellaisia asioita kuin kuukaudet tai päivämäärät kerennyt edes ajatella, kun seuraava asia, mitä kalenterilla katsoi, oli seuraava reissu taas jonnekin uuteen paikkaan.

Muistan kuitenkin hyvin, miten sen viime vuoden viimeisen matkan, Ruta Mayan, päättyessä alkoi pelottaa se arjen tunne. Että tässäkö tämä oli? Enää ei ole enää mitään mitä odottaa ja edessä on vain arkea, mikä tietenkin tarkoittaa vain pitkiä päiviä koulussa. Onko seuraavalle puolelle vuodelle enää mitään aihetta?

Kun olisikin vain tiennyt, että sitä murehti aivan turhaa asiaa. No ihan ensinnäkin; kyllä niitä reissuja tällekin puolella vuotta on edessä. Ei vain niin tiheään. Ja nyt, kun asiat alkavat luonnistua ihan ajattelematta (mm. se kieli) niin pääsee vihdoin oikein nauttimaan asioista aivan eri kantilta! Pääsee ihan vain viettämään ihanaa (ja lyhyttä) aikaa ystävien kanssa. Voi suunnitella ihan vapaasti asioita itsekin, kun tietää jo missä kulkee mahdollisuuksien rajat. Pääsee elämään hieman enemmän omaan tahtiin, eikä muiden sanelemalla ja suunnittelemalla tavalla.

Ja nyt on myös vihdoin tajunnut, miten lyhyt aika se puoli vuotta on. Ei se nyt tietenkään ihan silmiä räpäyttämällä mene ja kyllä siihen kerkee mahduttaa vielä monia asioita, mutta se, että tarpeeksi aikaa siinä ei ole turhien asioiden murehtimiseen. Pitää yrittää nauttia mahdollisimman paljon joka hetkestä, ettei sitten jälkikäteen kaduta.

Aloita elämäsi heti ja laske jokainen päivä erilliseksi elämäksi.

Synttärijuhlintaa

Nyt päästään vihdoin niihin synttärijuhlien kuvamateriaaliin, joka ei ehkä ole siitä parhaimmasta päästä... Parempi kuitenkin kuin ei mitään.

Sain apulaisia kynttilöiden sytyttämiseen, mutta kynttilöillä itsessään oli ongelmia ihan ensin syttymisessä. Ja myöhemmin sammumisessa...

Se kaunis meksikolainen perinne lätätä pärstä kakkuun. Selvisin vähällä :D

Ja kaikki nämä ihanat ihmiset olivat juhlistamassa minun kanssani <3

Ja mainitsinko jotain siitä leikistä, johon liittyi jauho...?

...joka loppujen lopuksi löysi tiensä vähän joka paikkaan.

Ja me ihanat neitoset heheinä klo 5 aamulla.

Seuraavana maanantaina, kun oli minun syntymäpäiväni ihan virallisesti, nautin vain ihanien ystävieni seurasta ja he hankkivatkin minulle vielä lisää "syntymäpäiväkakkua":

14.01.2013

Onnellisuushuuruissa

Mun fiilikset on tällä hetkellä jotain aivan uskomatonta. Mä olen niin onnellinen, että tuntuu kuin voisin alkaa hehkumaan hetkenä minä hyvänsä. Mä olen monesti sanonut, että vaihtarivuosi tuntuu aina tuplaamaan jokaisen sillä hetkellä koetun tunteen. Tunteet ovat aina ääripäissään, niin hyvällä kuin huonolla. Nyt en tiedä, että johtuuko tämä olotila vain siitä vai onko tämä vain kaikkien niiden ympärilläni olevien ihmisten ansiota. En kuitenkaan meinaa pysyä housuissani!

Minulla oli syntymäpäivät. Huima 18 vuoden rajapyykki tuli vastaan. Miltäs se sitten tuntuu? No ei se juuri missään tunnu. Mitä nyt jännää ajatella, että nyt voin tehdä melkein mitä huvittaa (ja vastuussa olen vain ja ainoastaan minä) ja samalla hurjaa, että tulen päättämään lukion vasta 20 vuotiaana…

Syntymäpäiviä tuli juhlittua pari päivää varsinaista päivää aiemmin, koska arkipäivänähän se juhliminen ei oikein onnistu. Minun host-siskoni lupasi siis järjestää minun kunniakseni syntymäpäivät ja sen vuoksi minulle ei varsinaisesti ollut niistä juhlista mitään hajua, että mitä tulee tapahtumaan ennen kuin pääsin varsinaiselle pääpaikalle.

Olin kutsunut paikalle muutamia omia ystäviäni ja lisäksi paikalla oli minun kaksi host-perhettäni (Kyllä! Seuraavaksi asun ihanan Cinthyan perheen kanssa) ja heidän sukuaan. Yhdessä sitten syötiin herkullisia tacoja, otettiin paljon kuvia, puhallettiin hyvin ongelmalliset kynttilät, yritettiin lätätä minun pääni kakkuun, mutta selvisin vain valkoisella nenänpäällä, otettiin lisää kuvia ja hakattiin piñata. Tässä vaiheessa alkoi minun omat kaverini valua pois. Pääsankari (minä) jäin kuitenkin vielä juhlistamaan moneksi tunniksi, jolloin vasta aloitettiin kaikenlaista ohjelmaa. :D Illan aikana kerkesi olla niin jauho- kuin vesisotaa, korteilla peluuta, lisää syömistä ja lahjojen avaamista. Aika meni niinkin mukavasti, että kotiin kerettiin takaisin vasta klo 4 aikaan aamuyöstä. Siinä vaiheessa olin kyllä jo hyvin kuollut. Joku keksi kuitenkin vielä, että katsottaisiin elokuvaa. Noh, siitä ei kyllä ole enää mitään muistikuvaa.

Aamulla sitten saatiin nousemiskäsky klo 14, kun tarkoitus oli saada jotain syötyäkin sen päivän aikana. Aamupalaa saatiin suuhun sitten siinä klo 18. Myös suklaasuihkulähdettä pääsin kokeilemaan :P

Varsinaisena syntymäpäivänäni en tehnyt juurikaan mitään niin erityistä. Koulussa aloittelin jo syntymäpäiväonnitteluiden vastaanottamisen. Meillä oli aamusta HCCC:n koe, jonka jälkeen koko koulu siirtyi toisen Motolinian rakennuksille juhlimaan koulun 75-vuotisjuhlapäivää ja kuuntelemaan puolentoista tunnin messua.

Messun jälkeen siirryttiin vielä pariksi tunniksi koulun pihalle mm. syömään ennen kuin jokainen pääsi lähtemään omille teilleen. Minä pääsin syömään ihanaa ystävän tekemään suklaakakkua, jonka hän oli tuonut kouluun ja kuuntelemaan onnittelu-laulua. Pääsin myös juttelemaan pitkästä aikaa yhden ihanan ihmisen kanssa, joka ikävä kyllä asuu kaukana, mutta on sellainen ihana positiivinen ja suloisella hymyllä varustettu poika, että kukaan ei voi olla pitämättä hänen seurastaan. Pääsin siis juttelemaan Carloksen kanssa, opetin hänelle hieman suomea ja vaihdoimme rannekoruja.

Yksi päivän piristys oli myös eräs pieni (noh, ehkä 14-vuotias) poika, joka tuli sanomaan minulle moi ja kysymään, että puhunko suomea. (Siis suomeksi!) Hän oli siis poika josta minulle oli kerrottu; Poika jonka äiti on Suomesta ja toimii täällä englannin opettajana. Poika ei paljon suomea osannut sanoa, mutta kun minulta tämä espanja jo luonnistuu niin pieni rupattelutuokio (hänen kavereidensa naureskellessa vieressä) oli hauska. Ja olisi todella mielenkiintoista tavata hänen äitinsä ja kuulla, että miten hän on päätynyt tänne opettajaksi ja että miten suomalaisesta onnistuu Meksikossa virallisesti asuminen!

Kun saatiin lupa lähteä koulusta niin sanoin heipat muille ja lähdin muutamien kavereiden kanssa Karlan kotiin. Siellä sitten syötiin ja rupateltiin. Muut lähtivät jo ajoissa, mutta minä jäin vielä Karlan kanssa katsomaan elokuvaa ja syömään vielä lisää. Koko sen päivän aikana minun onnellisuuteni vain kasvoi! Ja loppuillasta, kun kuuntelimme musiikkia ennen minun kotiinlähtöäni, en ollut pysyä housuissani! (Musiikki kun saa tunteet aina vain korkeammalle)

Minä olen siis heilunut tähdet, sydämet ja kaiken maailman hymiöt silmissä täällä koko päivän eikä meinaa tulla loppua. Ja nukkumaankin pitäisi päästä. Toivottavasti tämä tunne jatkuu vielä huomennakin! (Vaikka voi hieman laimeta siinä vaiheessa, kun kello herättää aamulla klo 05:50)

(Kuvat liitän postaukseen myöhemmin.)

6. tammikuuta 2013

6 de enero 2013
Domingo

Voi taas tätä aamua... Tuntee itsensä taas pikkasen ssälittäväksi, kun sitä ajattelee :D
Heräsin 2 minuuttie ennen herätyskelloa, joka olisi herätätänyt klo 08:20. Syy aikaiseen herätykseen oli se, että olimme perheen kanssa matkustamassa lähellä olevaan kylään, jossa en ollut vielä vieraillut. Mutta se herääminen! Minne se ikuinen aamuvirkku on hävinnyt? Suomessa heräsin melkein aina vähintään 8 paitsi ehkä juuri lomilla. Meidän perhe on aina ollut aamuvirkkua porukkaa. Nyt se herääminen on täällä kuitenkin venynyt sinne kello 11 paikkeille, mikä taitaa olla ihan omia henkilökohtaisia ennätyksiä :D Arvatkaa vaan millaiselta tuntuu sitten, kun pitää noin puoli yhdeksältä nousta lämpimästä sängystä kylmään ilmaan.

Tähän väliin: Uskokaa taai älkää, Poza Ricassa on KYLMÄ! Ulkona ei edes ole niin kylmä kuin sisällä talossa, jossa on todella kolea ilma! Päivittäin kuljen villasukat ja viltti päällä ja perhe ihmettelee, kun olen enemmän kylmissäni kuin he. Yöt nukut joka ilta legginsseissä, villasukissa, ja kolmella peitolla (=viltti, lakana ja päiväpeitto) eikä missään vaiheessa ole liian kuuma tai tule hiki. Sieltä nouseminen siis...

Ei auttanut. Olin tietenkin ensimmäisenä valmis ja kerkesin juoda teetäkin ja kirjoitella päiväkirjaa. Ja oli taas sellainen vaihde päällä, että teki mieli vain kirjoittaa, vaikka ei ollutkaan mitään sanottavaa. Kirjoitin siis hölynpölyä ajan kuluksi ja vilkuilin kelloa. Ja yllättävän ajoissa lähdettiin! Sanottiin, että lähdetään kello 10 ja lähdimme jo noin kello 10:15!!

Mitähän minun piti tännekin kirjoittaa? Ei tainnut asia tulla tähän postaukseen :D
Menimme siis Tecolutlaan(?) vain, että oppisin tuntemaan sen. Siellä olimme vain sen aikaa, että näin seisovan Jeesus-patsaan (samanlaisen, joka on Brasiliassa) ja kävimme syömässä :D

Tecolutlan(paikannimi voi edelleenkin olla väärä) ajoimme Tuxpaniin, koska host-vanhemmilla oli jotain asiaa yhdelle Rotary-miehelle, joten menimme heidän taloonsa. He sattuivat olevaam yhden belgialaisen vaihtarin host-perhe (tiesin siis tämän jo), joten vietin aikaa hänen kanssaan sillä aikaa, kun aikuiset puhuivat.

Reilun tunnin kuluttua menimme vielä toiselle vierailulle, jossa söimme lisää Rosca de Reyes:iä (josta pitää vissiin kertoa...) ja noukimme automme moottoriin kulkeutuneen ravun ulos. Kuka tietää, että miten se sinne oli joutunut. Ei ollut pieni. :D

Rosca de Reyes on siis sellainen pullakranssi (ei samaa pullaa kuin Suomessa), jonka päällä on koristeina kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, jotain makeaa sokeritaikinaa yms.) ja sisälle on piilotettu muutamia valkoisia muovisia lapsinukkeja. Tarkoituksena on, että jokainen leikkaa kranssista oman palansa. Jos ensimmäisenä leikkaava saa tämän nuken, hän joutuu ostamaan tamaleja enne 2. helmikuua(?). Korjatkaa joku jos/kun selitän väärin. Kranssia sitten usein syödään mm. kuuman kaakaon kanssa.
Tämä kranssi on siis tämän päivän juhlapäivän tyypillinen perinne"ruoka". Meksikossa juhlistetaan yhtenä päivänä Raamatun kolmea kuningasta, jotka toivat Jeesus-lapselle lahjan jokainen. Tapana on myös, että 5.-6.01. välisenä yönä laitetaan kenkä joulukuusen alle ja yön aikana nämä kuninkaat tuovat pienille lapsille pieniä lahjoja.

Huomenna siis herätys kello 6 kouluun... Koulun jälkeen menemme syömään ulos host-veljen syntymäpäivien kunniaksi. Toivottavasti jonnekin hyvään paikkaan..

Heido!

Uuden vuoden aatto

Mitä Suomessa yleensä tehdään uutena vuotena? Se tietysti riippuu ihan perheestä ja muutenkin vaihtelee vuosi vuodelta. Joko ollaan perheen ja sukulaisten kanssa tai sitten kavereiden kesken. Syödään. Jotkut menevät ryyppäämään ja jotkut katsovat elokuvia. Jotkut ehkä vain kuuntelevat musiikkia tai seurustelevat. Jotkut valavat tinaa. Raketit kuuluvat tietenkin asiaan. Uusi vuosi ei Suomessa kuitenkaan ole kovinkaan iso juttu, vai mitä?

Täällä Meksikossa se on kuitenkin lähes samanlainen juhlapyhä kuin joulukin. Se vietetään lähes poikkeuksetta perheen kanssa, mihin kuuluu tietenkin lähes koko suuri suku! Kokoonnutaan jonnekin yhteen, syödään ja sytytetään palamaan variksenpelättimen näköinen ukko, jonka vaatteet ovat sisältä täynnä pieniä raketteja, joista syntyy sitten mukavasti pieni katastrofi :) Tai niin kuvittelisin. Sellainen jäi nyt tänä vuonna näkemättä... (mutta sain kyllä korviketta)

31.12.2012

Päivä alkoi ihan normaalisti. Host-äiti meni töihin aikasin viieden mukanaan toisen host-veljistä. Kello 10 aikoihin (tai aikaisemmin) host-isä koputtaa minun huoneeni oveen (herättäen minut unesta) ja kysyy, että haluanko mennä hänen ja nuoremman host-veljeni mukana viemään ruokaa johonkin Rotary-juttuun. Ihan kiva idea sinänsä, mutta minä kun heräsin juuri niin...
Jäin siis sänkyyn, koska en millään olisi kerennyt valmistautua lähtöön edes 20minuutissa. Heräilin siis pikkuhiljaa sängystä ja tein omia aamutoimiani tyhjässä talossa.
Koko perhe pysyikin poissa koko päivän, joten minä vietin päivän katsomalla elokuvaa ja istumalla (jälleen kerran) tietokoneen ääressä. Perhe palasi kotiin vasta ruokailun aikaan.

Illalla kello 9 aikoihin lähdimme koko poppoolla host-äidin veljen talolle, jonne kokoontui paljon sukua juhlimaan uutta vuotta. Siellä istuskelimme, katselimme mini-raketteja (enemmän mattopaukkujen luokkaa) ja söimme.
Kello 11:30 aikoihin minun kaverini tuli isänsä kanssa hakemaan minua tuolta talolta, koska oli sovittu, että viettäisin osan illasta heidän perheensä kanssa. Sanoin siis heipat ja siirryin toisen perheen juhliin.
Tämän perheen parissa pääsin taas todistamaan meksikolaisten herttaista luonnetta ja pientä hulluutta :)

Jossain vaiheessa iltaa huomattiin, että taloa vastapäätä parkkeerattu mini-rekka (pakettiautoa isompi) oli ilmiliekeissä! Naapureille ilmoitettiin asiasta ja he kommentoivat vain, että tietävät jo. o_O ??
Ei siinä auttanut kuin soittaa äkkiä palokunta!
Kohta ne bomberot sieltä tulivatkin pillit vinkuen ja alkoivat ruiskutella vettä liekkeihin.
Ja mitä tekee tässä vaiheessa minun ystäväni ja hänen ihanat serkkunsa? Alkavat poseeraamaan aivan innoissaan paloauton kanssa! Ja kun bomberot vihdoin saavat tulen taltutettua, alkaavat nämä aivan innoissaan kiljua ja taputtaa ja toivottaa hyvää uutta vuotta (ja ottamaan viimeiset poseeraukset palomiesten kanssa)!
Tässä oli syy miksi ystäväni isä päätti, ettei sinä iltana tarvittu sytyttää ilotulitusraketteja täynnä olevaa nukkea tuleen. Showta oli jo tarpeeksi.

Yhden aikoihin minun host-perheeni tuli hakemaan minua ja lähdettiin kotiin. Vuosi oli vaihtunut ja uutta voitiin alkaa odotella toiveikkain mielin :)

Seuraavana aamuna tuli nukuttua klo 11 asti ja päivä menikin sitten sukulaisilla vieraillessa (käytiin 4 eri talossa). Kun ehdottivat vielä 5. vierailua niin minä jäin kotiin ihan mielelläni host-veljien kanssa. :)

Nyt pitäisi alkaa elää vuotta 2013 lupauksien mukaisesti ja kaikesta nauttien!

Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille!

Tämmöinen kysely on kiertänyt monen blogin kautta ja osunut monesti minun silmiini. Ja koska minusta on todella hauska vastata tällaisiin Ystäväkirja-tyyppisiin kysymyksiin, niin otin sen sitten tännekin e

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

Kyllä!

Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Voisin tehdä listan, jota kukaan ei jaksaisi lukea loppuun :D

Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

En.

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta.

No, yllättäen ne kaikki liittyvät tähän vaihtovuoteen. Ne hetket, kun avasin sähköpostini enne vaihtovuotta ja siellä oli jotain uutta tietoa.

Hetkiä täällä Meksikossa ihanien ihmisten kanssa!

Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?

En, onneksi!

Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?

Fyysisesti vai henkisesti? Muuttnut… Kyllä, voin myöntää. Olen kasvanut rohkeammaksi ja tekemään asioita enemmän itsenäisesti (vieraalla kielellä). Olen myös oppinut monia asioita.

Oletko lihonut?

No tässä se sitten tuli! Kysykää vain kuinka paljon! (En kyllä tiedä itsekään.)

Oletko saanut porttikieltoa mihinkään tämän vuoden aikana?

En.

Oletko ollut elokuvissa yksin tämän vuoden aikana?

Noup.

Oletko ottanut tatuointia/lävistyksiä viimeisen vuoden aikana?

En(vielä..).

Kuka oli paras uusi tuttavuus?

Ei tällaisia voi sanoa! Voinko valita jokaisesta maailman kolkasta yhden? <3

Synnyttikö kukaan läheisesi?

Ei.

Kuoliko kukaan läheisesi?

Ei.

Missä maissa kävit?

Espanjassa, Ruotsissa, Virossa ja Meksikossa : ) (Ja pitäisikö tähän vielä lisätä Suomi)

Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?

Haluan, että pystyn vielä enemmän nauttimaan hetkestä positiivisella mielellä.

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?

22.07.

Vuoden suurin saavutuksesi?

Se, että ensin uskalsin sanoa hyvästit vanhemmilleni Helsinki-Vantaa –lentokentällä tietäen, että näkisin heitä seuraavan kerran vasta vuoden päästä.

Ja se, että toisen kerran uskalsin vielä astua Mexico Cityssa yksin lentokoneeseen ympärilläni vain meksikolaisia. Minulle ei juurikaan ollut yhteistä kieltä kenenkään kanssa…

Ja suurin epäonnistuminen?

En halua sanoa tähän mitään. Olen tehnyt parhaani.

Kärsitkö vammoista?

En. Ainoastaan tuli hieaman ikäviä haavoja, kun vuolsin sukkapuikkoja (älkää kysykö..)

Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Lentolippu Meksikoon.
Kenen käyttäytyminen ansaitsisi kiitosta?

Minun vanhempieni!

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Erään ”perheen”jäsenen…

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Oisko se nää lentoliput vai Ruta Maya? Matkustamiseen!

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Hmm… Onnellisempi!

Lihavampi vai laihempi? 

Katselkaa kuvista…

Rikkaampi vai köyhempi?

Köyhempi…

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Entä vähemmän?

Tietenkin voisin toivoa, että olisin opiskellut ahkerammin, tehnyt monet asiat ajoissa, enkä jättänyt viime tinkaan, yrittänyt olla positiivisempi. Mennyt on mennyt, mitä sitä murehtimaan.

Miten aiot viettää uuden vuoden?

Vierailla host-perheen sukulaisilla, syödä ja katsella, kun host-veljet ampuvat räpätipäpäti-paukkija.

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

Apua..! Peruisin jonkun turhan riidan sisarusteni kanssa.

Rakastuitko vuonna 2012? 

Millaisesta rakastumisesta puhutaan? Rakastuin tulisesti meksikolaiseen ruokaan ja kulttuuriin! Sain myös ystäviä, joita rakastan kovasti!

Mikä oli mieluisin TV-sarja, jota seurasit?

Mitä viime vuonna tuli TV:stä? Greyn anatomia?

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?

En vihaa ketään : )

Mikä oli paras lukemasi kirja?

En muista enää, että mitä olen lukenut! Varmasti kirja, jonka sain siskoltani joululahjaksi tänne Meksikoon asti <3 Lukuelämys on aivan eri asia, kun sen saa tehtyä omalla äidinkielellään piiiiiitkään aikaan. Nimi oli siis Lohturuokaa.

Entä musiikillinen löytö?

Bruno Mars ja Jason Mraz. Eivät ne nyt uusia ole, mutta nyt vasta sisäistin, että rakastan tuollaista musiikkia!
Mitä halusit ja sait?

Jälleen palataan tähän vaihto-oppilasvuoteen…

Mitä halusit, muttet saanut?

Halusin suklaalähetyksen Suomesta, mutta se ei koskaan tullut perille :’(

Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Ne olisivat kyllä vielä edessä! Mutta viime syntymäpäivillä…Meninköhän minä syömään kaverin kanssa? Ainakin perinteiset kahvittelut isovanhempien kanssa : )

Ketä kaipasit?

Kaikkia.

Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

Ystävät ja ihanat ihmiset ympärilläni. Myös monen tunnin Skypetykset olivat ihan jees..