6. tammikuuta 2013

6 de enero 2013
Domingo

Voi taas tätä aamua... Tuntee itsensä taas pikkasen ssälittäväksi, kun sitä ajattelee :D
Heräsin 2 minuuttie ennen herätyskelloa, joka olisi herätätänyt klo 08:20. Syy aikaiseen herätykseen oli se, että olimme perheen kanssa matkustamassa lähellä olevaan kylään, jossa en ollut vielä vieraillut. Mutta se herääminen! Minne se ikuinen aamuvirkku on hävinnyt? Suomessa heräsin melkein aina vähintään 8 paitsi ehkä juuri lomilla. Meidän perhe on aina ollut aamuvirkkua porukkaa. Nyt se herääminen on täällä kuitenkin venynyt sinne kello 11 paikkeille, mikä taitaa olla ihan omia henkilökohtaisia ennätyksiä :D Arvatkaa vaan millaiselta tuntuu sitten, kun pitää noin puoli yhdeksältä nousta lämpimästä sängystä kylmään ilmaan.

Tähän väliin: Uskokaa taai älkää, Poza Ricassa on KYLMÄ! Ulkona ei edes ole niin kylmä kuin sisällä talossa, jossa on todella kolea ilma! Päivittäin kuljen villasukat ja viltti päällä ja perhe ihmettelee, kun olen enemmän kylmissäni kuin he. Yöt nukut joka ilta legginsseissä, villasukissa, ja kolmella peitolla (=viltti, lakana ja päiväpeitto) eikä missään vaiheessa ole liian kuuma tai tule hiki. Sieltä nouseminen siis...

Ei auttanut. Olin tietenkin ensimmäisenä valmis ja kerkesin juoda teetäkin ja kirjoitella päiväkirjaa. Ja oli taas sellainen vaihde päällä, että teki mieli vain kirjoittaa, vaikka ei ollutkaan mitään sanottavaa. Kirjoitin siis hölynpölyä ajan kuluksi ja vilkuilin kelloa. Ja yllättävän ajoissa lähdettiin! Sanottiin, että lähdetään kello 10 ja lähdimme jo noin kello 10:15!!

Mitähän minun piti tännekin kirjoittaa? Ei tainnut asia tulla tähän postaukseen :D
Menimme siis Tecolutlaan(?) vain, että oppisin tuntemaan sen. Siellä olimme vain sen aikaa, että näin seisovan Jeesus-patsaan (samanlaisen, joka on Brasiliassa) ja kävimme syömässä :D

Tecolutlan(paikannimi voi edelleenkin olla väärä) ajoimme Tuxpaniin, koska host-vanhemmilla oli jotain asiaa yhdelle Rotary-miehelle, joten menimme heidän taloonsa. He sattuivat olevaam yhden belgialaisen vaihtarin host-perhe (tiesin siis tämän jo), joten vietin aikaa hänen kanssaan sillä aikaa, kun aikuiset puhuivat.

Reilun tunnin kuluttua menimme vielä toiselle vierailulle, jossa söimme lisää Rosca de Reyes:iä (josta pitää vissiin kertoa...) ja noukimme automme moottoriin kulkeutuneen ravun ulos. Kuka tietää, että miten se sinne oli joutunut. Ei ollut pieni. :D

Rosca de Reyes on siis sellainen pullakranssi (ei samaa pullaa kuin Suomessa), jonka päällä on koristeina kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, jotain makeaa sokeritaikinaa yms.) ja sisälle on piilotettu muutamia valkoisia muovisia lapsinukkeja. Tarkoituksena on, että jokainen leikkaa kranssista oman palansa. Jos ensimmäisenä leikkaava saa tämän nuken, hän joutuu ostamaan tamaleja enne 2. helmikuua(?). Korjatkaa joku jos/kun selitän väärin. Kranssia sitten usein syödään mm. kuuman kaakaon kanssa.
Tämä kranssi on siis tämän päivän juhlapäivän tyypillinen perinne"ruoka". Meksikossa juhlistetaan yhtenä päivänä Raamatun kolmea kuningasta, jotka toivat Jeesus-lapselle lahjan jokainen. Tapana on myös, että 5.-6.01. välisenä yönä laitetaan kenkä joulukuusen alle ja yön aikana nämä kuninkaat tuovat pienille lapsille pieniä lahjoja.

Huomenna siis herätys kello 6 kouluun... Koulun jälkeen menemme syömään ulos host-veljen syntymäpäivien kunniaksi. Toivottavasti jonnekin hyvään paikkaan..

Heido!