Stressi iski pumpuleihin

Mä saan todellakin elää täällä melko helppoa elämää, kun mitään ei juurikaan tarvitse tehdä. Mitä nyt sellaisia juttuja kuin Suomi-esitelmä klubille etc. Nyt tulikin melkoisena shokkina, kun yhtäkkiä sitä tekemistä tulikin - ja ihan parin päivän varoitusajalla...

Meikäläinenhän on siis torstaina suuntaamassa Orizabaa piirikonferensiin koko piirin vaihtaripoppoon kanssa. Oma host-perheenikin on suuntaamassa sinne. Minulle ei kuitenkaan ole lähetetty minkäänlaista informaatiota tapahtumaan liittyen, joten olen vain olettanut, että kunhan ilmestyn paikalle nätisti Rotarin bleiseri päällä, kaikki on hyvin. Elelin siis tuossa rennossa mielikuvassa aina eiliseen asti.

1. Orizaban piirikonferenssin yksi osa "lippujen kulkue", jolloin jokaisesta maasta valitaan/arvotaan yksi vaihto-oppilas, jotka sitten menevät kaikki yhdessä lavalle valkoisessa mekossa ja maidensa lippuja kantaen.

Tietysti minun kohdalleni sattui onnekkaasti tämä kunnia ja pääsen siis edustamaan Suomen maata sinne lavalle. (Jossa minun ei siis onneksi tarvitse tehdä mitään muuta kuin hymyillä nätisti. Tai niin ne kertoivat.)
Kiva juttu sinänsä, mutta 1. minulle ei ole valkoista mekkoa. 2. minun Suomen lipussa on tekstiä ja enhän minä nyt sellaista sinne lavalle voi mennä esittelemään. Ja huonolla tuurilla, myös Pihlalla (piirin toisella suomalaisella) on lipussaan yhtä sun toista kirjoitettuna.

2. Yksi Tuxpanissa asuva vaihtari lähetti minulle Facebookiin muutaman kuvan eräästä ponchosta ja kengistä, jotka minun pitää hankkiä torstaihin mennessä.

3. Torstaina minun pitää olla tiettyyn kellonaikaan mennessä Orizabassa ja minun sähköpostiini ei ollut tullut maanantaiksi muuta ilmoitusta kuin että sinne tosiaan on mentävä bussilla. Ja ne bussiliput?

Tässä vaiheessa minulle alkoi nousta "pienoinen" paniikki ajan kanssa. Mistä minä hankkisin kaiken siihen mennessä? Erityisesti sen Suomen lipun, joka oli todella tärkeä ja kun sellaisia ei ihan jokaisessa vastaantulevassa kaupassa täällä Meksikossa myydä.

• Onneksi äideiltä löytyy aina neuvot ja vastaukset kaikkeen! Host-äiti sanoi, että hän tekee minulle sen lipun, kun käydään vain ostamassa kangasta. Läheltähän sitä lippua ei kukaan tule näkemään ja Suomen lippu on hyvin yksinkertainen, joten ei pitäisi olla ongelmaa. Ihan yhtä nättiähän siitä ei tule, mutta... :D
• Ja host-sisko ilmoitti, että häneltä löytyy valkoisia mekkoja, joten sen kanssa ei pitäisi olla ongelmaa. Nyt pitää vain toivoa, että ne sopivat minulle.
• Ponchoa olemme yrittäneet kysellä monilta tutuilta, mutta kenelläkään ei sellaista tunnu olevan. Sanovat kumminkin, että kauppahallista tai jos ei muuten niin Papantlasta pitäisi löytyä. Eikä kovin kalliilla. Ja kengätkin pitäisi kuulemma olla helppo metsästää.
• Bussilipuistakin sain tänään infoa (kun ensin vain nätisti kysyin s.postin kautta), että ne pitää vain tänään tai huomenna hakea bussiasemalta henkilötietojen kanssa.

Kaiken pitäisi siis hoitua loppujen lopuksi ihan mallikaasti, vaikka tuleekin taas kulumaan kuukausirahoja taas ihan muuhun kuin odotin. Tai niin ainakin toivon. Nyt ei tarvitse stressata enää muuta kuin sitä Suomesta tehtävää esitelmää, joka on vuorossa huomenna.

Orizabasta yritän muistaa ottaa reippaasti kuvia. Ja toivon, että tilaisuus ei ole niin tylsä kuin ohjelma antaa olettaa. Kirjoittelen siis varmaan taa seuraavalla viikolla! Hasta pronto!