Heräsin juuri viimeistä kertaa minun huoneessani. Kello näyttää tällä hetkellä (kaivan kännykän, että näen ajan..) 07:38am. Nukuin juuri viimeistä kertaa minun sängyssäni ja ne yöunet taisivat jäädä siihen hieman alle pariin tuntiin. (Mikähän ei johdu siitä, että olisin halunnut valvoa...)
Minun huoneeni näyttää tällä hetkellä hyvin siistiltä, mikä johtuu ihan siitä, että täällä ei ole enää paljon mitään. Olen saanut tungettuani minun tavarani(/elämäni) yhteen keskikokoiseen matkalaukkuun, yhteen mediakokoiseen urheilukassiin ja tietokoneen meinaan änkeä yhteen minun laukuistani. Joitakin tavaroita joudun kyllä ihan suosiolla jättämään, koska eivät vain mahdu.
Mitkä ovat siis minun fiilikseni tällä hetkellä? No arvatkaa... Taidan vedellä nämä minun viimeiset tuntini täällä melko herkässä.
Eilen minun muutama ystäväni pitivät minulle vielä viimeisen jäähyväsikokoontumisen, jossa aika meni rupatellessa ja syödessä (ja cvalokuvia ottaessa). Yksi parhaimmista ystävistäni ei voinut tulla kuin nopeasti käymään ja antamaan jääähyväislahjansa. Itkin jo toisen kerran hänen takiaan.
Ja sitten kun oli minun aikani lähteä minun ystäväni talosta viimeisenä alkoi hän vuodattamaan minulle suunnilleen koko sydäntään ja siinä olisi varmasti herkistynyt kovempikin sydän. Ei niistä jäähyväisistä oikein ikinä taidan selvitä kuivin poskin. Los amo ♥
Minun oloni on tällä hetkellä sellainen, että en voi uskoa! Miten niin minä näen nyt tämän huoneen viimeistä kertaan ehkä moniin vuosiin? Miten niin minä tulen tänään syömään meidän kodinhoitajan Martitan ruokaa ehkä viimiestä kertaa koko elämässäni? Miten niin minä tulen kohti auton kyydissä näkemään Poza Rican viimeistä kertaa hasta que regreso? En vain voi uskoa...
Johan se on tullut mainittua jo muutamaan otteeseen, mutta nämä on vain niitä tunteita joita vaihto-oppilas voi kunnolla ymmärtää. Se tunne, kun haluat jäädä, mutta lähteä samaan aikaan. Eikä se tunne ole mikään helppo. Me olemme vielä siinä iässä, että tällaiset muutokset eivät ole helppoja. Kotoa lähtiessämme olimme vielä melko untuvikkoja ja täällä ollessame olemme kasvaneet lisää. Tämä maa on kasvanut osaksi minua ja minun kanssani eikä se lähde pois. Se on nyt siellä sydämessä ja pysyy. Minulla on koti täällä, mutta se on myös siellä. Minulla on perhe täällä, mutta se rakkain on siellä. Minulla on rakkaita ystäviä täällä, mutta niin on myös siellä. Minä tein tänne elämän, mutta joskus minä tein sen myös sinne. Minä haluan elää sitä täällä, mutta haluan jatkaa sitä myös siellä. Älkää pistäkö minua valitsemaan...
Yo amo México y siempre estaré en mi corazon. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti