Sunnuntaina oli sitten aikainen kokoontuminen bussille, että päästäisiin lähtöön. Bussille oli saapuneet paikalle myös niitä, jotka eivät olleet lähdössä reissuun, jotta pääsivät sanomaan heippoja (koska osa lähtisi jo sen reissun aikana kotimatkalle tai eivät muuten saisi enää mahdollisuutta nähdä kaikkia).
Minun yllätyksekseni paikalle saapui myös minun host-siskoni pienen pinkin pussin kanssa, jossa kantoi omia vaatteitaan, jotka antoivat minulle lainaksi matkalle! Aaw... (Minähän en Poza Ricasta lähtiessä siis ollut valmistautunut lähtemään viikon matkalle, joten varustuskin oli sen mukainen.)
Siinä sitten sanottiin hyvästejä ja alettiin pikkuhiljaa pakkautua bussiin ja kohti ensimmäistä päämäärää: Mexico Cityä.
Suuntasimme siis ensimmäisenä maan pääkaupungin vilinään, jonne ajelimme sellaiset neljä tuntia. Perille saavuimme puolen päivän aikaa ja ensimmäinen (ja ainut kohde sinä päivänä) oli eräs Meksikon kulttuurista/hirstoriasta kertova suuri museo. Saavuimme siis paikalle siinä keskipäivän kuumuudessa ja yritimmekin päästä sisälle mahdollisimman nopeasti ja suuntana kahvio, koska oli ruoka-aika.
Sisään päästyämme siinä ihmeteltiin hetki, että mikä on tämä toinen suuri ihmisjoukko, jossa tuntuu olevan paljon gringo. Ja sitten - tuttu punapää!
Tuntui aivan uskomattomalta sattumalta, että kohtasimme juuri nämä kaksi ihanaa ihmistä suuressa Mexico Cityssä, juuri oikeaan aikaan ja juuri oikeassa paikassa! Tämän täytyi olla hyvä merkki ja alku tälle retkelle!
Aiheutimme siinä sen verran melua nähdessämme, että saimme paikan vartijatkin hereille ja niin koko iso poppoo vaihto-oppilaita siirrettiin rauhoittumaan ulos ja meille annettiin hetki aikaa olla yhdessä.
Lopulta tuli aika sanoa heipat ja me suuntasimme kohti museon kahviota, kun toinen vaihto-oppilasryhmä lopetti retkensä ja lähtivät paikalta.
Me söimme ja lähdimme sitten kiertelemään museota, jossa menikin koko päivä. Iltapäivälle (juuri sateen alkaessa) menimme (=juoksimme) takasin bussille ja vaihdoimme kaupunkia ja suuntasimme ensimmäiselle hotellille. Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli Quertétaro.
Matka kului illalla pimeässä, mutta näimme kuitenkin matkalla lunta(!) ja kivivyöryn tukkiman tien, joka sai aikaan monien kilometrien(!) jonon. Onneksi me olimme menossa toiseen suuntaan!
Hotellille saavuttaessa me jaoimme huoneet neljän hengen porukoille, asetuimme aloillemme ja sitten suoraan iltapalalle.
Iltapalan jälkeen me nuoret tietenkin keksimme oman mielemme mukaan tekemistä niin, että aamulla herätessä saattoi olla, että olisi toivonut nukkuneensa hieman pidempää...
Mayo 27 Lunes
Aamupalan jälkeen lähdimme kiertelemään kaupungissa paikkoja.
Minua harmittaa, että tästä kapungista ei tullut otettua kuvia, koska juuri tähän minä ihastuin! Päivä meni melko unen alla, joten lähinnä vain kiertelimme pikkuputiikeissa ja katselimme paikkoja. Kaupunki on todella kaunis ja jostain syystä minulla tuli ihan sellainen tunne kuin olisin olla siellä aiemminkin. Sinne täytyy vielä palata :)
Iltapäivällä jatkettiin matkaa seuraavaan kohteeseen, joka oli San Miguel de Allende. Se bussimatka meni lähinnä nukkuessa.
Sinnekin perille päästyämme suuntasimme melkeinpä suoraan iltapalalle (Nam!), koska kello oli jo illan puolella. Sinä iltana saimme myös ihan luvan kanssa lähteä käpyttelemään kaupungille, joten lähdimmekin sitten koko porukalla istuskelemaan tunnelmallisesti erääseen baariin, jossa meille laitettiin tuli ja kaikki, että pysyimme lämpiminä :3
Mayo 28 Martes
Herätessämme San Miguelissamme piti meidän pistää heti tavarat valmiiksi, koska vaihtaisimme jälleen kaupunkia. Pistimme siis tavarat kasaan ja menimme aamupalalle. Aamupalan jälkeen pistimme kaikkien laukut ja pussit bussiin ja lähdimme tutustumaan kauniiseen kaupunkiin.
Keskustassa siir kiertelimme kaupoissa ja söimme, jonka jälkeen lähdimme taas kohti uutta kohdetta, joka oli tällä kertaa ihana Guanajuato, jossa vietimme kaikista pisimmän ajan. (Ja hyvä niin!)
Saavuimme taas perille vasta illalla, joten menimme suoraan syömään illallista. Sen jälkeen emme saaneetkaan heti vapaa-aikaa vaan kokoonnuimme yhteen ja lähdimme callejoneadaan, joka on eräänlainen laulu-kulkue keskustan kaduilla, jota johtaa pienoinen orkesteri. Kuljimme siis heidän perässään iltapimeällä laualen ja tanssien ja päätimme kulkueen melkoisen häröön komediaan.
Kun illan ohjelma oli ohi, aloimme pikkuhiljaa mennä kaikki kohti hotellia. Otimme kadulta taksit ja lähdimme siis takaisin pieninä ryppäinä.
Hotellilla kukaan ei tietenkään mennyt vielä nukkumaan vaan keksimmme taas omaa kivaa. Saattaa olla, että joku ryhmän ulkopuolinen "nukkuja" saattoi hieman kärähtää meihin...
Mayo 29 Miercoles
Aamulla saatoimme kaikki olla taas hieman heikossa hapessa, kun kokoonnuimme taas aamupalalle. (Oli kyllä rankka reissu...) Söimme taas sen minkä pystyimme ja lähdimme sen päivän kiertueelle.
Kävimme katsomassa käsitöitä, vierailimme kidutusmuseossa, ostoskeskuksessa, eräällä nähtävyyspaikalla ja kaiken sen hässäkän jälkeen lopetimme keskustaan ja saimme vapaa-aikaa. Suunnitelmamme oli ottaa kuvia ja kierrellä kaupoissa, mutta emme olleet varautuneet siihen paahteeseen! Oli aivan uskomattoman kuuma, joten päätimme vain suunnata ensimmäiseen ilmastoituun kahvilaan, virkistäytyä siellä hetki juotavan kanssa ja palata sitten hotellille lepäämään ennen uudestaan ulos lähtöä.
Tämä mies todellakin tykkäsi kiusata meitä näilllä kidutuslaitteilla...
Illalla lähdimme siis jälleen laittautuneina ulos eräälle klubille (ihan luvan kanssa), josta palasimme sitten silloin aamuyön puolilla. Ja taas parin tunnin yöunet ennen herätyskellon soittoa...
Mayo 30 Jueves
Aamulla jälleen sama kaava; aamupalalle ja päivän ohjelman pariin! Mutta sen päivän ohjelma olikin jotain, mitä olin jo odottanu innoissani; menisimme käymään kahdessa eri kaupungissa ja toinen niistä olisi León, joka on tunnettu kenkä- ja laukkuparatiisi! Kuka nainen siitä ei siis olisi innoissaan :D
Ensin menimme kuitenkin Dolores Hidalgoon, jossa aivan ensimmäisenä pääsimme maistelemaan paikan jäätelöitä, jotka olivat tunnettuja siitä, että makuja löytyi mitä erikoisimpia: kalja, tequila, maissi, juusto, avokado, ...
Jäätelöt kädessämme lähdimme vierailemaan erääseen kaupungin museoon, jossa meille kertoi paikan historiasta eräs opas. Hieeeman jäi kyllä kuuntelematta ajatusten harhaillessa...
Saimme tässäkin "pienessä" kaupungissa hetken vapaa-aikaa ennen kuin jatkoimme matkaa bussilla.
Lopulta lähdimme kohti Leónia!
Jo matkalla kaupunkiin tuli vastaan miljoonia mainoksia kenkäkaupoista ja minä suorastaan pompin istuimellani. Ja lopulta, kun saavuimme perille - en tiennyt yhtään missä olimme. Paikka oli suorastaan ruma ja suttuinen ja ihmettelin, että missä olivat ne loisteliaat kenkäkaupat! Ymmärsin kuitenkin, että meidät tuotiin sinne keskustankin ulkopuolelle siksi, että siellä olivay juuri ne pienet putiikit, joista oli mahdollista löytää kenkiä/laukkuja halvalla. Mutta siinä vaiheessa, kun meille sanottiin, että meillä on puolitoista tuntia aikaa, olisin voinut motata sitä, jokas suunnitteli meidän aikataulun. Kuka siinä ajassa kerkeää shoppailla?!
Noh, ei siinä auttanut. Otimme Pihlan kanssa jalat alle ja jätimme pölypilven taaksemme.
Loppujen lopuksi olimme paikalla varmaan pari tuntia. Sen jälkeen emme kyllä vaihtaneet kaupunkia (jonka olisi joku voinut kertoa), vaan lähdimme vielä varsinaiseen keskustaan, jossa me Pihlan kanssa menimme vain istuskelemaan puiston penkille pienen kierroksen jälkeen ja joimme litran piña coladaa ♥
Iltapäivällä palasimme taas hotellille ja lepäsimme. Se olisi meidän viimeinen iltamme Guanajuatossa, joten tietenkin lähtisimme taas ulkoiluttamaan korkokenkiämme (varsinkin niitä uusia). Laittauduimme taas näteiksi, pyysimme luvan chairwomanilta ja otimme taksit kohti kaupungin parasta iltaklubia.
Siitä illasta tuli lähes täydellinen:
Que no pare la fiesta...
Mayo 31 Viernes
Meidän reissumme oli saamassa aivan täydellisen lopun :) Viimeinen yö Guanajuatossa oli aivan ihana eikä kukaan meistä tule sitä unohtamaan ja nyt suuntanamme olisi uudestaan México DF!
Saavuimme pääkaupunkiseudulle taas puolenpäivän aikoihin ja meidät tuotiin bussilla eräälle kauppa-alueelle, jossa meille annettiin vapaa-aikaa shoppailla meksikolaisia käsitöitä.
Illalla suuntasimme reissun viimeiseen hotelliin, joka oli u-p-e-a ! Saavuimme perille taas myöhään, joten menimme suoraan nauttimaan herkullisesta illallisesta.
Tarkoituksenamme oli taas mennä illalla ulos, mutta koska meille sattui hieman huonoa tuuria, päädyimme viettämään yön nukkuen tavallista enemmän.
Junio 1 Sábado
Ruta Independencian viimeinen päivä! Ja mikä oli viimeinen ohjelmanumero? Six Flags!
Six Flags on siis eräs todella iso huvipuisto, joka löytyy mm. myös Yhdysvalloista. Ja minä olin aivan kauhuissani! Kaikki jotka minut tuntevat, tietävät, että huvipuistolaitteet eivät ehkä ole minun suurinta huviani. Sinne nyt kuitenkin oltiin menossa ja menimme vielä ostamaan eräät platinapassit, joilla pääsimme ohittamaan jonon kymmenessä laitteessa. (Jos sinulla ei ole minkäänlaista tällaista passia, käy sinulle samalla tavalla kuin muille vaihto-oppilaille; pääset seitsemässä tunnissa kolmeen laitteeseen ja kaiken lisäksi nuukahdat jonottaessasi siellä auringon alla.)
Seikkailimme siis koko sen pitkän päivän siellä huvipuistossa ja se oli MAHTAVAA! Minä niin ylitin itseni parissa laitteessa, että sain siitä aivan uudenlaista intoa. Nyt ne Suomen huvipuistot eivät tunnu enää miltään ;)
(Tässä laitteessa, Supermanissa, käytiin kolme tai neljä kertaa, koska se oli aivan huikea!)
Ihan ymmärrettävästi olimme sitten tämän päivän jälkeen aivan puhki, joten palatessamme takaisin Veracruziin, taisimme aikalailla torkkua koko matkan. Veracruziin saavuimme kolmen aikoihin aamuyöstä ja siellä sain minä taas tihruttaa hieman kyyneleitä, koska jouduin sanomaan heipat yhdelle aivan ihanalle uudelle ystävälleni, jota en tule enää tämän vuoden aikana näkemään.
Poza Ricaan palasin lauantaina ja taisin olla melkoisen kuollut näky. Tuntui, että en pystynyt edes puhumaan ;D Seuraava päivä meni melko koomassa edelleen ja nukkuessa. Mutta sellaista se on kun viikon ajan nukut yössä keskimäärin 3 tuntia. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Mutta kyllä sitä nuorena jaksaa ja pitääkin jaksaa!
Tämä reissu oli itselleni kyllä kaikista Rotaryn järjestämistä reissuista paras! Jopa parempi kuin Ruta Maya, joka oli kaksi viikkoa. Tutustuimme tämän porukan kanssa tällä reissulla entistä paremmin ja nyt tulen ikävöimään heitä entistä enemmän. Onneksi sain viettää vuoteni tämän porukan kanssa. Piiri 4190 2012-2013 ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti