Suunnitelmissa oli, että olisin päivällä mennyt erään kaverin luokse syömään, joka palasin taas pitkästä aikaa perheensä luokse tänne Poza Ricaan. Täällä on kuitenkin alkanu oikein mukavanlainen "myrsky", joka on saanut tämänkin kaupungin pikkuhiljaa muuttumaan isoksi uima-altaaksi. Hänen lentonsa siis peruttiin, joten hän joutui ottamaan allensa bussin, mikä tarkoitti, että matkan teko venyisi monella tunnilla. Jäi siis tältä päivältä näkemättä. :(
Tänään myös minun vanhin host-siskoni oli tarkoitus palata pitkästä aikaa kotiin! Hän saapui jo edellisenä päivänä Kiinasta, mutta jäi yhdeksi yöksi Mexico Cityyn ja tänään hänen oli tarkoitus tulla sieltä tänne Poza Ricaan. Hänkin oli kuitenkin suunnitellut matkaavansa lentokoneella, mutta koska lentoja peruttiin sään takia, ei hänkään tänään päässyt kotiin. :(
Loppuillan suunnitelmissa oli meidän klubin järjestämä jäähyväisillallinen minulle, joka tapahtui erään Rotary-naisen kotona. Se oli eräänlainen nyyttäri, jonne jokainen vei jotakin ruokaa.
Jossain vaiheessa tuli tietenkin se kohta, kun jokainen sai puheenvuoronsa sanoa minulle jotakin ja tietenkin he sanoivat asioita, kuten:
"Toivon, että nautit tästä vuodesta suunnattomasti!"
"Samalla, kun sinä viet sydämessäsi pienen osan meistä, sinäkin jätit meidän jokaisen sydämeen jotain ainutlaatuista."
"Sinulla tulee aina olemaan koti täällä Meksikossa."
"Toivotamme sinulle kaikkea hyvää elämälle!"
Ja kun oli minun Cinthya-siskoni vuoro puhua, hän skippasi vuoronsa. Ja tiesin aivan hyvin miksi... Kun sanoimme heipat ja lähdimme kotia kohti, tuli soitettua hieman liian isoa musiikkia ja alkoi vähän tuntua siltä, että siellä autossakin satoi...
En halua taas alkaa käsitellä sitä aihetta, että miten kauheaa hyvästien sanominen on, joten pistän tähän loppuun vain Nalle Puhin viisaita sanoja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti